Olhão on yksi Etelä-Portugalin persoonallisimmista rannikkokaupungeista. Se sijaitsee Algarven alueella, noin 10 kilometriä itään Farosta.
Toisin kuin monet Algarven tunnetut lomakohteet, Olhão ei ole rakentunut ensisijaisesti matkailijoita varten. Se on ennen kaikkea kalastajakaupunki, jota se on ollut jo vuosisatoja. Paikallinen elämä näkyy yhä vahvasti satamassa, toreilla ja kapeilla kaduilla.
Täällä meri määrää tahdin ja aika kulkee hieman hitaammin.
Olhão ei ehkä ole Algarven näyttävin kaupunki, mutta juuri siinä piilee sen viehätys. Se tuntuu aidolta.
Olhão erottuu muista Algarven kaupungeista jo arkkitehtuurinsakin puolesta. Valkoiset, tasakattoiset talot muistuttavat enemmän Pohjois-Afrikkaa kuin perinteisiä portugalilaisia kyliä. Tämä johtuu alueen pitkästä yhteydestä maurilaiseen kulttuuriin, joka jätti jälkensä koko Etelä-Portugaliin.
Kaupungin keskustassa kävellessä huomaa nopeasti kuutioiden muotoiset talot, kattoterassit ja sokkeloiset kujat.
Aamulla aikaisin näet erityisesti Ria Formosan laguuni- ja vuorovesialueilla ihmisiä liikkumassa laskuveden paljastamilla hiekkasärkillä ja mutatasangoilla etsimässä harojen kanssa mereneläviä. Keräämässä simpukoita, kotiloita, ostereita ja pieniä rapuja.
Sataman edustalla sijaitseekin kuuluisa Mercados de Olhão, kaksiosainen kauppahalli, jossa myydään tuoretta kalaa, äyriäisiä, hedelmiä ja paikallisia tuotteita. Punatiiliset hallit ovat yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Monelle matkailijalle Olhão toimii lähtöpisteenä myös Ria Formosan luonnonpuiston saarille.
Olhão kasvoi merkittäväksi kaupungiksi 1700- ja 1800-luvuilla kalastuksen ja merenkulun ansiosta. Kaupunki tunnetaan myös portugalilaisessa historiassa siitä, että sen asukkaat nousivat vastustamaan Napoleonin joukkojen miehitystä vuonna 1808.
Tapahtuma on paikallisille edelleen ylpeyden aihe, ja sitä muistellaan kaupungin historiassa merkittävänä vapauden ja itsenäisyyden hetkenä.
Majoituimme Park4Night- puskaparkkiin, jossa oli ennen meitä jo kymmenittäin matkaajia. Ja me näimme kaupungin toisen puolen. Sen ei niin kerskuvan.
Katselimme, kuinka osa oli pystyttänyt teltan ja mietimme sitä. Puskaparkeissa kun ei yleensä saa levittäytyä asettelemalla matkailu- tai retkeilyauton eteen retkikalusteita, pyykkinaruja tai muita leiriytymisen merkkejä.
Vähitellen alkoi kuitenkin käydä ilmi, etteivät kaikki alueella olleet matkalla. Teltat eivät olleet tilapäisiä. Niistä aisti, että kyse ei ollut viikonlopun retkestä tai lomamatkasta, vaan jostakin aivan muusta.
Alueella asui kodittomia. Nuotiopaikalla he illan pimeydessä valmistivat iltapalansa, keittivät pesuvetensä ja lämmittelivät.
Kontrasti oli pysäyttävä. Samassa maisemassa oli ihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle nauttimaan vapaudesta luksusmatkailuautoillaan, ja ihmisiä, joille paikka edusti välttämättömyyttä. Toiset olivat valinneet yönsä siellä, toisilla muita vaihtoehtoja ei ollut.
Matkustaminen näyttää usein paikkojen kauneuden. Auringonnousut, rannat, vanhat kaupungit ja idylliset näkymät päätyvät valokuviin. Mutta toisinaan matka näyttää myös tämän totuuden.
Se muistuttaa, että saman taivaan alla ihmiset elävät hyvin erilaisia tarinoita.
Aamulla meri nousi jälleen peittämään osan rantaviivasta. Matkailijat jatkoivat matkaansa uusiin kohteisiin, mutta jotkut jäivät paikoilleen.
Yhdelle vapaus on mahdollisuus lähteä minne haluaa. Toiselle se on toive siitä, että olisi paikka, johon jäädä. Jossa kasvattaa pian syntyvän lapsen.
Paikka, jossa huominen ei olisi jatkuvaa epävarmuutta.
Kodittomuus pysäyttää ja koskettaa yhtä ihmisen perustavanlaatuisimmista tarpeista: tarvetta kuulua johonkin.
Tarvetta tietää, missä nukkuu ensi yönä. Tarvetta sulkea ovi illalla ja avata se aamulla tietäen, että elämässä on edes yksi pysyvä asia.
Usein puhumme kodista rakennuksena. Seinistä, katosta ja osoitteesta. Mutta kodissa on kyse paljon enemmästä. Koti on turvaa. Koti on jatkuvuutta. Koti on paikka, johon voi jättää ennen kaikkea huolensa hetkeksi lepäämään.
Siksi on vaikea olla ajattelematta näitä huolien täyttämiä telttoja ja niiden tarinoita, joita kuulimme.
Kuinka moni asia elämässä näyttäytyy helposti itsestäänselvyytenä, saavutettuna tai ansaittuna, kunnes kohtaa ihmisen, jolle sama asia on suuri kaukainen unelma.
Meren rannalla, valkoisten villiruusujen ja auringon lämmittämien hiekkasärkkien keskellä, elämä näyttäytyi hetken koko kirjossaan. Samassa maisemassa olivat loma ja arki, huolettomuus ja huoli, lähteminen ja jääminen.
Matkustaminen muistuttaa siitä, kuinka ohuet rajat voivat olla. Ja ehkä juuri siksi nuo teltat jäivät sydämeen tekemään työtään.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
