Yö väistyy hiljalleen. Heräät mustarastaan lauluun ikkunan takaa. Ensimmäisten valonsäteiden mukana kuuluu tuo tuttu ääni jokaisena aamuna. Se tuntuu pysäyttävän hetken.
Sävelissä on jotakin poikkeuksellista. Laulu ei ole pelkkää ääntä, vaan se on kuin keskustelua aamun kanssa.
Säkeet ovat kirkkaita ja huilumaisia. Välillä melankolisia, välillä riemukkaita. Se ei pyri täyttämään maailmaa omalla voimallaan, vaan tuntuu vastaavan johonkin, mikä on jo annettu.
Mustarastaan laulussa on kautta aikojen kuultu enemmän kuin lintujen keväinen viesti. Siinä on nähty toivon, uuden alun ja heräävän elämän symboliikkaa.
Aamu alkaa taas lahjana.
Mustarastas ei rakenna aamua. Se ei sytytä aurinkoa eikä herätä metsää. Se ei päätä vuodenaikojen kulkua eikä saa kukkia puhkeamaan. Silti se laulaa.
Juuri tässä syvin sanoma sen laulussa.
Kuinka tarttukaan helposti aamun ensiaskeliin ajatus, että iloon ja turvallisuuteen täytyy olla tehty jotain. Että ensin on kannettava vastuuta kyllin hyvin. Vasta sitten olisi lupa levätä tai iloita.
Mustarastas kertoo toisenlaisen tarinan.
Tuo yksi Euroopan tunnetuimmista laululinnuista. Koiraan kiiltävänmusta höyhenpuku ja kirkkaankeltainen nokka. Sen kirkkaat säkeet kuuluvat kauas ja erottuvat monien muiden lintujen laulusta. Monet lintututkijat pitävät sen laulua yhtenä Euroopan kauneimmista linnunlauluista.
Se herää uuteen päivään ja ottaa vastaan sen, mitä sille on annettu. Elämä kantaa sitä tavalla, jota se ei itse hallitse. Sen vastaus tähän kaikkeen on laulu.
Aamu on sille lahja.
Äänessä on hieman haikeutta. Sävelissä syvyyttä.
Kuulet sen laulussa toivoa.
Toivo ei synny siitä, ettei pimeyttä olisi ollut. Se syntyy siitä, että yön jälkeenkin kuuluu laulu.
Mustarastas laulaa varhaisimpina aamun hetkinä, silloin kun maailma on vielä puoliksi yön peitossa. Sen ääni tuntuu julistavan, että valo on jo matkalla, vaikka sitä et vielä täysin näkisi.
Mikä huolenpidon lupaus.
Ei se kylvä peltoja, rakenna varastoja vuosikymmeniksi eikä suunnittele tulevaisuuttaan kalenterien avulla. Silti vuodesta toiseen se elää, pesii ja jatkaa lauluaan.
Tämä ei tarkoita huolettomuutta tai välinpitämättömyyttä. Lintu tekee sen, mikä sille kuuluu. Mutta sen elämä ei perustu ajatukseen, että kaikki olisi yksin sen omien siipien varassa.
Ei tehtäväsi ole kantaa maailmaa harteillasi. Elämässä on paljon sellaista, mitä et voi ennustaa tai varmistaa. Silti saat hengittää, herätä uuteen aamuun ja jatkaa matkaa.
Huolenpito edeltää jo tätä päivää. Siksi ilo ei tarvitse syytä.
Mustarastas istuu pihan mandariinipensassa ja laulaa taas tänä kevätaamuna, sen laulua on vaikea tulkita hyötynäkökulmasta. Se on puhdasta iloa.
Kuinka suuri voima löytyykin kyvystä vastaanottaa päivä sellaisena kuin se tulee. Ilo on vastaus lahjaan, jonka olemme jo saaneet.
Ja ennen kuin olemme tehneet yhtäkään suurta asiaa, elämä kantaa jo.
Tämä lahjaksi annettu aamu.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
