Rannalla, meren, järven tai joen selällä tai avoimella pellolla, silmä pysähtyy aina samaan kohtaan. Siihen viivaan, jossa maa ja taivas näyttävät kohtaavan. Horisonttiin.
Se näyttää selkeältä, melkein lopulliselta. Kuin maailma päättyisi siihen. Kuin sen takana ei olisi enää mitään.
Mutta horisontti on näkökulma.
Horisontti liikkuu mukanasi.
Ymmärryksemme, unelmamme ja huolemme eivät ole pysyviä rajoja, vaan liikkuvia.
Se, mikä tänään tuntuu kaukaiselta ja mahdottomalta, voi huomenna olla jo osa omaa todellisuutta.
Ja silti aina edessä on uusi horisontti.
-Kuinka laaja horisonttisi on? kysyttiin. Sinun ajattelusi ja kokemuksesi rajat.
Se oma sisäinen horisontti – mitä pidämme mahdollisena ja todennäköisenä ja totena.
Kasvu tapahtuu usein juuri siinä kohdassa, missä horisontti alkaa laajeta.
Oppiessa jotain uutta, kohdatessa erilaisen näkökulman, uskaltautuessa astua tuntemattomaan. Siellä sisäinen maailma laajenee. Se, mikä ennen oli näkymättömissä, tulee näkyväksi.
Ja samalla horisontti siirtyy kauemmas.
Olet tavannut sen henkilön, jonka avarakatseisuutta olet ihastellut. Puhdasta ja raikasta ominaisuutta olla avoin uudelle. Avarakatseisuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan se syntyy kohtaamisesta ja liikkeestä.
Hän on altistanut itsensä erilaisille näkemyksille, kulttuureille, ihmisille ja kokemuksille. Hän on ymmärtänyt, ettei oma näkökulma ole koko totuus, vaan yksi näkökulma monien joukossa.
Hänelle on kehittynyt kyky nähdä oman horisontin yli.
Ei, ei hän ole luopunut omista arvoistaan tai vakaumuksistaan. Hänen oma näkökulma on vain avoimena ilman, eikä se muutu sulkeutuneeksi seinäksi varauksellisuudesta, pelosta tai oikeassaolemisen tarpeesta.
Hänen mielensä on joustava. Hänellä on kykyä kuunnella, ei tuomita. Kykyä ymmärtää ennen kuin torjuu.
Konfliktit syntyvät siitä, että horisontit törmäävät – siitä, että nähdään vain oma näkökulma oikeana tai totuutena. Tiedämme hänet, jolle pettymykset, pelot ja ikävät kokemukset ovat saaneet maailman pienenemään.Hänen ajattelunsa on täyttynyt sanoista; -En pysty. Tämä on kaikki, mitä minulle on. Mikään ei muutu.
Kuinka kaipaammekaan katsella kaunista horisonttia. Olla siltojen rakentajia. Oman ajattelun rajallisuuden tunnistamista ja kykyä elää epävarmuuden kanssa ilman tarvetta yksinkertaistaa kaikkea.
Horisontin yksi suurimmista paradokseista on tämä: mitä enemmän sitä kohti kulkee, sitä enemmän se laajenee.
Aina on enemmän ymmärrettävää, enemmän koettavaa ja enemmän opittavaa.
Tämä joskus väsyttää, mutta oi, se on lohdullista. Sillä se tarkoittaa, ettei kukaan meistä ole koskaan valmis.
Monissa kulttuureissa horisontti on toivon symboli.
Aurinko nousee ja laskee horisontin takaa. Matkustaja katsoo kohti uutta maata. Ihminen katsoo tulevaisuuteen ja näkee jotain, mitä ei vielä voi täysin saavuttaa.
Horisontti muistuttaa siitä, että elämä ei ole vain sitä, missä olemme nyt. Se on myös sitä, mihin olemme matkalla.
Horisontti ei lopulta olekaan raja. Se on kutsu. Kutsu katsoa pidemmälle kuin tähän hetkeen. Kutsu uskaltaa liikkua eteenpäin, vaikka kaikki ei ole vielä selvää.
Olla avoimena maailmalle, joka ei mahdu koskaan kokonaan yhden katseen sisään.
Kuinka laaja horisonttisi on?
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
