Lagos ja Praia de Camilo kohtaavat

Lagos ja Praia de Camilo kohtaavat

Olemme yhä Portugalissa matkalla. Aikataulua meillä ei ole. Eikä suunnitelmaa. Tälläinen lomailu tuntuu aluksi itselle oudolta. Ikään kuin jokainen hetki ei tulisi elettyä täyteläisesti, ellei olisi suunnitelmaa.

Mutta mitä pidempään olemme matkalla, sitä enemmän huomaan arvostavani juuri tätä vapautta ja viipymistä.

Päivä saa muotoutua sen mukaan, millaiseksi se itse haluaa.

On suloista, kuinka paljon tilaa sisälle syntyy, kun kalenteri lakkaa määräämästä päivän rytmiä. Loman mahdollisuus on päästä lähemmäs itseä.

Lagos on yksi eteläisen Portugalin tunnetuimmista ja valokuvauksellisimmista rantakaupungeista – sekin Algarven alueella. Kaupunki tunnetaan dramaattisista kalkkikivikallioistaan, luolistaan, historiallisesta vanhastakaupungistaan ja upeista hiekkarannoistaan.

Erityisesti läheinen Ponta da Piedade on kuuluisa meriluolistaan ja kalliomuodostelmistaan. 

Yksi Lagosin kauneimmista rannoista on kuitenkin Praia do Camilo. Se sijaitsee korkeiden kultaisten kallioiden välissä, ja rannalle kuljetaan noin 200 askelman puuportaita pitkin. Ylhäältä avautuvat näkymät ovat monien mielestä koko Algarven näyttävimpiä. 

Täällä on puisia kulkureittejä lie monenko kilometrin verran ja kauniita näköalapaikkoja yli meren. Aamuvarhaisella jo lenkkeilijät ovat tulleet tänne.

Praia do Camilon turkoosi ja kirkas vesi sopii hyvin uimiseen ja snorklaukseen Suojaisa sijainti kallioiden välissä pitää aallot myös melko rauhallisia.

Jos suunnittelet matkaa Lagosiin, yhdistä nämä päiviisi:

  1. Praia do Camilo – laguuniranta ja puiset maisemareitit
  2. Ponta da Piedade – korkeita kultaisia kalkkikivikallioita, luolia, holvikaaria ja kivipilareita.Veneretki luoliin.
  3. Praia de Dona Ana – ranta on matkailuäänestyksissä valittu yhdeksi Euroopan kauneimmista rannoista.
  4. Lagosin vanhankaupungin kävelykierros

On olemassa paikkoja, joissa maisema ei ole vain nähtävyys. Se on kokemus, joka tuntuu kehossa saakka. Ja tämä on sellainen.

Istut kallioharjanteen päällä aivan meren sylissä. Se herättää sisäisen maisemasi ja huomaat kysyväsi itsestäsi; Mitä todella tunnen?

Ja samalla kysymys on kuin kutsu olla enemmän läsnä omassa elämässä.

Suomessa tällaiset paikat olisivat suljettuja vaarallisuutensa vuoksi. EU-säädösten korkeat turva-aidat ja verkot eivät kuitenkaan tänne saakka vaikuta. On täällä toki varoituskyltit, mutta täällä on vapaus jokaisen omalle harkinnalle ja luonnon vahva kutsu.

Tunnet ehkä hänet, joka elää suuren osan ajastaan ajatuksissa. Suunnittelmissa, säännöissä, ohjeistuksissa, muistamisissa, analysoinnissa ja kantaa vastuuta. Kehollisuus jää siinä arjen tuoksinnassa taka-alalle. Se alkaa pyytää huomiota väsymyksenä, jännityksenä tai levottomuutena.

Moni on oppinut olemaan saatavilla ja muiden tarpeisiin vastaava. Samalla yhteys omaan kehoon on ohentunut.

Juuri siksi paikat, joissa luonto kutsuu lähelleen puhuu voimakkaasti aisteille. Ne ovat hyvin pysäyttäviä.

Tätä kaikkea ei voi kokea pelkästään ajatuksella.

Syvyyden etsiminen ei aina tarkoita uusien vastausten löytämistä. Toisinaan se on paluuta siihen, mikä on ollut mukana koko ajan – omaan kehoon, joka kantaa sekä elettyä elämää että mahdollisuutta olla läsnä juuri tässä hetkessä.

Ja siksi tämä kaikki tulee niin lähelle. Ei siksi, että maisema muuttaisi sinua, vaan siksi, että sen äärellä lakkaat hetkeksi ohittamasta omia kokemuksiasi.

Ja siksi kuulet sen hiljaisen kuiskauksen, joka on odottanut jo kauan sinua.

Miltä ilma tuntuu iholla?

Miten aurinko lämmittää hartioita?

Miten hengitys muuttuu meren äärellä?

Praia do Camilo muistuttaa, että emme ole pelkästään mielemme, ajatuksemme, suunnitelmamme, haaveemme. Olemme myös hengitystä, sykettä, liikettä ja aistimuksia.

Kehosi kantaa tarinoita, muistoja, viisautta. Ja tämä paikka kutsuu syvenevään suhteeseen noihin omiin ainutlaatuisiin kokemuksiin.

Opetamme lapsille, kuinka lepo on ihmiselle tärkeää. Opetamme myös kuinka kokemukset ovat tärkeitä kuunnella ja kuinka kaikilla voi olla aivan erilaisia kokemuksia samasta tilanteesta. Samalla lempeydellä unohdamme kuitenkin puhua itsellemme.

Lempeä puhe itselle ei ole itsestäänselvyys.

Antaessa aikaa itselle enemmän kuin ennen, sisäinen levottomuus voi jatkaa vanhoja toimintamallejaan. Ajatus siitä, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, seuraa helposti mukana kaikkialle.

Kehollisuus ei tarkoita nyt aktiivisuutta tai liikuntaa. Nyt syvin yhteys kehoon syntyy, kun antaa sen vain levätä.

Ei odotuksia.

Ei tavoitteita.

Vain olemista.

Tämä lepo ei ole palkinto tehdystä työstä. Se on perustarve.

Kiireetön liike onkin suloinen. Kävely lämpimässä hiekassa.

Kun askel hidastuu, myös keho rauhoittuu.

Ja kuulet, mitä itsellesi kuuluu juuri nyt?

Mitä kehosi kertoo ja mitä tarvitset tässä elämänvaiheessa?

Lagosin rannat eivät tarjoa valmiita vastauksia. Ne tarjoavat tilan kuunnella.

Sisälläsi jokin on jo kauan odottanut kohtaamistasi.

Keho ei ole vain kulkuväline mielelle. Se on jatkuvasti tietoa välittävä järjestelmä, joka kertoo meille turvallisuudesta, kuormituksesta, ilosta, surusta, tarpeista ja rajoista.

Se kertoo, mikä ravitsee.

Se kertoo, mikä väsyttää.

Se kertoo, missä tunnemme olevamme eläviä.

Silti moni on vuosien aikana oppinut kuuntelemaan kaikkea muuta.

Entä jos sinunkin elämässäsi olisi tilaa uudenlaiselle rytmille?

Entä jos kaikkea ei tarvitsisi ratkaista juuri nyt?

Entä jos tämä elämänvaihe ei kutsukaan sinua tekemään enemmän, vaan kuulemaan syvemmin?

Lämpimällä rannalla, tuulen hyväillessä ihoa ja meren hengittäessä vierellä, jäljelle jää se, mitä on.

Ja se on usein kaikkein parhain matkakohde.

, ,


Pihlajakeinu

Herättikö postaukseni ajatuksia? Kommentoi, niin jutellaan lisää.