Istut hiekkarannalla aurinkoisena päivänä.
Edessäsi avautui meri, jonka pinta välkehtii valossa. Tuuli on lempeä, ihmiset nauttivat keväästä ja elämä tuntuu yksinkertaiselta ja selkeältä. Sinulla oli viltti, ehkä termospullo kahvia ja paketti keksejä.
Täydellinen pieni piknik.
Kunnes yksi keksi putosi hiekkaan.
Poimit sen nopeasti ylös ja puhaltelet parhaasi mukaan. Hiekka näyttää kadonneen, joten otat haukun.
Ei ollut kadonnut. Hampaiden välissä narskuu pieniä hiekanjyviä.
Juuri tarpeeksi vähän, ettei keksistä viitsinyt luopua, mutta juuri tarpeeksi paljon, että huomasit ne jokaisella puraisulla.
Siinä istuessasi mietit, kuinka paljon elämä muistuttaa hiekkarannan keksiä.
Elämässä on aina vähän hiekkaa mukana. Moni meistä tavoittelee täydellisiä hetkiä. Mutta elämä tapahtuu hiekkarannalla.
Ja hiekkarannalla hiekkaa päätyy kaikkialle.
Kengän sisään. Pyyhkeeseen. Laukkuun. Hiuksiin. Kahvikuppiin. Ja joskus myös keksiin.Mutta jokainen kyllä ymmärtää, mikä on liikaa.Vähäisen ei anneta vaikuttaa.
Elämässä mikään ei säily suojassa ja täysin virheettömänä. Jokaisessa meissä on omat hiekanjyvänsä. Jokaisessa yhteisössä omat puutteensa. Ihmissuhteessa omat hankalat kohtansa.
Joskus kulutamme valtavasti energiaa yrittäessämme poistaa jokaikisen hiekanmurun. Ehkä osa ihmiseksi kasvamista onkin sen hyväksymistä, ettei kaikkea satuttavaa voi eikä tarvitsekaan putsata.
Jokainen tietää, mikä on liikaa hiekanjyviä suussa. Ja jokainen myös tietää, mistä määrästä ei tule tehdä liian suurta numeroa.
Pienet, ne hyvin pienet asiat voivat satuttaa kuitenkin yllättävän paljon. Hiekanjyvä on pieni ja silti hampaat tunnistavat sen välittömästi. Kova jyvä voi myös pilata muuten täydellisen suupalan.
Ihmissuhteissa tapahtuu sama ilmiö. Joskus suuret kriisit eivät ole kaikkein vaarallisimpia. Paljon useammin ongelmat syntyvät pienistä asioista.
Yksittäinen hiekanjyvä ei ehkä tunnu suurelta itsekseen. Mutta kun niitä kertyy tarpeeksi, ne alkavat olla hankalia ohittaa ja ne hankaavat. Siksi pienillä asioilla on väliä. Ne koskettavat meitä juuri siellä, missä olemme herkkiä.
Silti kukaan meistä ei luovu rannasta hiekan vuoksi. Eikä kukaan mene rannalle odottaen täydellisyyttä. Kaikki tietävät, että hiekkaa tulee mukaan.
Silti rakastamme rantaa. Palaamme sinne uudelleen ja uudelleen. Levitämme viltin. Otamme evät esiin.Syömme keksejä. Nauramme. Lepäämme. Keräämme muistoja.
Hyväksymme hiekan osaksi kokemusta.
Ehkäpä tulisi suhtautua samalla tavalla myös ihmisyyteen. Meissä kaikissa on tuota hiekkaa.Murusia siitä, kun kivi on hionut kiveä.
Keskeneräisyyttä. Heikkouksia. Virheitä. Pettymyksiä. Outoja tapoja.Vanhoja haavoja.Narskuvia hetkiä.
Huomiomme tulee kiinnittyä tärkeämpiin. Elämisen makuun, ei hiekanjyviin, joita on tarttunut vähäsen sinne ja tänne.
Kun söit keksiäsi loppuun, hiekka narskui edelleen hieman hampaissa. Keksi maistui silti hyvältä.Aurinko lämmitti edelleen. Aallot kimaltelivat edelleen.
Piknik oli edelleen onnistunut.
Ystävän seurassa ja siinä oivalluksessa, että elämä voi olla hyvin, hyvin hyvää hiekkarannalla.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
