Jos nyt kuitenkin…”
Tuo pieni lause, mutta sen taakse kätkettynä niin paljon. Se kuulostaa niin harmittomalta ja inhimilliseltä. Kuulit sen taas, ohimennen, ja kohta sanoit sen itsekin.
Usein tarkoitetaan tilannetta, jossa tiedämme, mikä olisi oikein, mutta etsimme vielä yhtä perustelua tehdä kuitenkin toisin.
“Tiedän, mutta jos nyt kuitenkin…”
“Tiedän, mutta jos nyt kuitenkin hoidan tämän omalla tavallani.”
Se on heikkoutta. Se on sydämen asennetta. Pelkoa. Epäilystä. Epäluottamusta. Erehdystä. Tietoista valintaa asettaa oma järki sydämen tielle. Olla omassa viisaudessaan oikeutettu.
Jälleen saman rajallisuuden edessä, jonka tiedämme tuovan vain harmia.
Kuinka yleistä “jos nyt kuitenkin” – ajattelu onkaan. Haluamme jotain niin tarpeeksi paljon. Alamme etsiä syitä, miksi poikkeus on juuri nyt hyväksyttävä.
Sisällämme on neuvotteluhuone.
Rationalisoimme.
Emme muuta toimintaamme vastaamaan arvoja, vaan muutamme selityksiä. Tahdomme tehdä sen, mitä haluamme.
Jos nyt kuitenkin.. – paljastaa oletuksen. Joku odottaa täydellisyyttä. Tai sitten itse odottaa jonkun osoittavan kärsivällisyyttä.
Toivomus siitä, että erottaa oman heikkouden ja tahallisen tottelemattomuuden sydämen äänelle.
Tämä ei ole niin vakavaa. Kaikkihan sen ymmärtävät. Jumalakin sen ymmärtää.
Näin neuvotteluhuoneesta kuuluu, kun sydän ei ole rehellinen itselleen.
Kun sen syvyydessä ei ole luottamus.
Kuinka tärkeää onkaan muodostaa lause sydämen aakkosilla: “Tiedän, mikä olisi nyt oikein, mutta olen heikko. Auta minua!”
Sellainen sydän on pehmeä. Ja viisas.
Se ei enää kamppaile eikä oikeuta omia valintojaan.
Siitä kaikessa elämisen onnessa onkin lopulta kysymys. Luottamuksesta.
Kun sydän antaa ohjeen, ihminen joutuu valitsemaan: luotanko näkymättömän Jumalan näkemykseen vai omaan kokemukseeni?
Miten paljon tuo lause kätkeekään epäluottamusta itseensä. Pelkoa menettää jotain. Ja sydän uskoo saavansa paremman lopputuloksen omilla ratkaisuillaan.
Silti on aivan lähellä tuo johdonmukainen polku. Paras valinta ja iloa tuottava toiminta. Kuunnella sydäntä.
Ihmeiden tiet ovat lopulta parempia kuin ihmisen omat tiet, vaikka niitä olisi hyvin vaikea ymmärtää sillä hetkellä.
Ja mikä riemu, kun sydän ei väitä vastaan olevansa vahva. Kun se tunnustaa pelkonsa ja heikkoutensa. Että voi kompastua monta kertaa, mutta sydämen suunta on taivasta kohden.
Sillä kaikki, mikä on vastoin sydäntä, on väärin.
Sydämeni, älä pelkää virheitä. Pelkää suhtautumistapaasi silloin, kun tiedät mikä on oikein.
“Jos nyt kuitenkin” on hyvin tuttu ajatus. Se ei tee pahaksi eikä toivottomaksi. Se paljastaa, kuinka hetkellisyys vaikuttaakaan meihin. Ja juuri siksi kutsu on rehellisyyteen.
Ei täydellisyyteen.
Ei virheettömyyteen.
Vaan siihen, että uskallamme sanoa: ” Tahdon oppia luottamaan.”
Ja siitä alkaa kasvu. Kasvu ihmeisiin.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
