Kastelin halkeilevaa pihamaata. Silmäni aukenivat. Ehkä ajatukset ja sydänkin.
Kastelin.Kastelin.
Katselin.
Maa ei tuntunut pystyvän imemään yhtään. Se oli niin tallattu, paahtunut ja kuiva. Monin tavoin kovettunut ja halkeillut. Ei siin mikään muu kasvanut kuin rikkavaiva.
Kastelin yhä. Kastelin vain.
Katselin.
Ja yhtäkkiä halkeamat avautuivat suuremmiksi. Niiden reunat liikahtivat, pehmenivät ja murtuivat. Halkeama aukesi. Se otti veden vastaan. Otti jokaisen pisaran sisälleen. Ja maa pehmentyi.
Oletko itkenyt. Itkenyt. Yhä vain itkenyt. Huutanut iltatolkulla vain kyyneliä.
On tuntunut, että litratolkulla vain murhetta.Hyödytöntä. Jatkuvaa. Aivan turhaa.
Sydän on tallattu. Paahteessa käpristynyt.Kovettunut. Täynnä vain halkeamia. Ei elämää missään. Mikään ei jaksa, ei pysty, eikä voi kasvaa iloa. saati nousta kukoistamaan , tuottamaan kukkaa ja hedelmää.
Kyyneleetkin kastelevat sitä ihan turhaan, Vain rikka siitä hyötyy ja varastaa kaiken voiman.
Ei niin.
Olet kyynelten pihamaalla. Tarvitaan paljon kyyneliä.
Paljon. Paljon. Että sydämen halkeamien reunat liikahtaisivat.
Tarvitaan paljon kyyneliä, jotta jotain pehmenisi. Jotta sydämen kovettuneet reunat murtuisivat ja se kykenisi taas vastaanottamaan.
Tarvitaan itkua ja kipua. Tarvitaan surua ja tuskaa. Tarvitaan kyynelin kastelua sydämen pihamaalla.
Ja maa pehmenee.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
