Matka Andalusian halki matkalla Portugaliin toi meidät Jerez de la Fronteraan, kaupunkiin joka tunnetaan erityisesti viinistä, flamencosta ja hevosista.
Jo nimi kantaa mukanaan jotain vanhaa ja arvokasta – rajojen Jerez- kaupunki, joka on ollut vuosisatojen ajan kulttuurien ja reittien risteyspaikka.
Jerezissä historia ei ole suljettu museoihin.
Täällä histroia elää täällä kaduilla, sisäpihoilla ja suurissa kivirakennuksissa, jotka ovat nähneet niin maurien hallinnon, katolisten ristiretkien vallan kuin kauppiaidenkin aikakaudet.
Voit aistia historiaa kivisillä sisäpihoilla ja lämpimien iltojen musiikissa.
Kaupunki kasvoi erityisesti viinintuotannon ympärille, ja yhä tänäkin päivänä sherry-viini on osa sen identiteettiä. Bodegas Tío Pepe on yksi tunnetuimmista viinitiloista, jossa vanhat kellarit ja viinintuoksu kertovat tarinaa ajasta, joka kulkee hitaammin kuin muualla.
Mutta Jerezissä on jotain, joka jää vielä viiniäkin vahvemmin mieleen.
Hevoset.
Hevoset kuuluvat kansalliseen ylpeyteen kaikkialla Espanjassa.
Jerez tunnetaan kuitenkin andalusialaisista hevosistaan, erityisesti niin sanotusta puhtaasta espanjalaisesta rodusta, Pura Raza Española (PRE).
Hevonen on jalostettu vuosisatojen ajan Iberian niemimaalla, ja sen juuret ulottuvat antiikin aikaan, jolloin niitä käytettiin sotaratsuina, kuninkaallisissa hoveissa ja myöhemmin klassisen ratsastuksen perustana Euroopassa.
Rodussa yhdistyvät kuulema voima, eleganssi ja poikkeuksellinen oppimiskyky. Se on luonteeltaan yhteistyöhaluinen ja herkkä, mutta rohkea.
Näitä hevosia voi nähdä kuuluisissa esityksissä Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestressa, jossa ne liikkuvat kuin tanssien, ylpeästi ja lähes yliluonnollisen kevyesti yhdessä ratsastajan kanssa. Liikkeet ovat tarkkoja, mutta samalla pehmeitä ja virtaavia – kuin koreografia, joka on hioutunut vuosisatojen ajan. Todella kaunista ja ihmeellistä.
Kun näin kaksi valkoista hevosta harjoituskentällä, jokin sisälläni pysähtyi.
Jostain lapsuuden ajalta muistui kuvajainen, jolloin maailma oli vielä suurempi ja samalla paljon yksinkertaisempi. Hetkellisesti mieleen nousi muisto myös hevosista, jotka tuntuivat olevan nimettyjä ja merkityksellisiä – Isla je Brave ja Portner.
Lapsena hevoset olivat usein jotakin enemmän kuin eläimiä. Ne olivat jotain sankarillista, mahtavaa ja upeaa tarinaa.Hieman pelottavaakin.
Ja siinä hetkessä Jerezissä nuo kaksi hevosta näyttivät kantavan samaa tunnetta.
Hevosen liike voi olla yhtä aikaa voimaa ja herkkyyttä. Kuinka hallittu askel voi olla kaunis juuri siksi, että siinä on vapautta, ei pakkoa.
Ei pelkkää etenemistä tai pysähtymistä, vaan rytmiä, tasapainoa, kuuntelemista ja ylvästä, jaloa totuutta.
Ja aivan kuten lapsuuden tarinoissa tarvitaan vain kaksi valkoista hevosta, jotka juoksevat hetken vapaasti mielikuvituksen kentällä, jotta muistamme miltä tuntuu olla täysin läsnä jossakin suuremmassa kuin arki.
Jerezissä tämä tunne ei ollut menneisyyttä.
Se oli tässä hetkessä, hevosen askeleissa, pölyn nousussa ja ilta-auringon valossa, joka teki kaikesta hieman erikoista muistettavaa.
Valkoisella hevosella on historian kirjoituksissa vahva ja symbolinen merkitys, joka tekee siitä enemmän kuin vain eläimen – se on kuva puhtauden ja oikeuden voimasta.
“Ja minä näin: katso, oli valkoinen hevonen. Sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.” Ilmestyskirja 6:2
“Ja minä näin taivaan auenneena, ja katso: valkoinen hevonen. Sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen…” Ilmestyskirja 19:11
Tämä kuvaus nousee mieleen. Valkoinen hevonen liittyy siinä oikeudenmukaisuuteen ja voittoon. Se edustaa jotakin suurempaa voimaa, joka etenee kohti päämääräänsä tuoden mukanaan totuuden paljastumisen.
Asiat asettuvat niille kuuluville paikoilleen tavalla tai toisella.
Valkoisen hevosen kuva ei ole vain symboli voimasta, vaan myös järjestyksestä. Se kulkee eteenpäin, vaikka ihminen yrittäisi pysäyttää tai kääntää sen suuntaa.
Ja ehkä juuri siksi se on säilynyt niin vahvana kuvana vuosituhansien ajan. Ihmisellä on tarve uskoa siihen, että maailmassa on jokin syvempi liike, joka ei ole sattumanvaraista. Että kaaoksenkin keskellä on jokin suunta.
On prinssi. On kuningas. Hän ratsastaa valkoisella hevosella tuomaan sanoman.
Kun tätä kuvaa katsoo Jerezin valkoisten hevosten kautta, symboli saa uuden kerroksen.
Jerez de la Fronteran hevoset eivät kanna mukanaan ilmoitusta tai ennustusta, mutta niiden liikkeessä on samaa väistämättömyyden tuntua – hallittua voimaa, joka ei pysähdy, vaan etenee omassa rytmissään.
Siksi kait valkoinen hevonen on säilynyt vahvana symbolina taiteessa ja kulttuurissa.
Nämä eivät ole enää vain koulutettuja eläimiä areenalla tai harjoituskentällä, vaan jatkumoa jostakin vanhasta.
Ne edustivat tässä hetkessä jotakin siitä, joka ei jää paikalleen.
Vanhan kirjan, Raamatun, kuvauksissa hevonen on aina merkki liikkeestä – historian ja merkityksen liikkeestä.
On jotain, mikä murtaa vanhan järjestyksen ja tuo mukanaan väistämättömän muutoksen ja oikeuden.
Se ei pakota uskomaan mihinkään, mutta se saa muistamaan, että maailmassa on asioita, jotka ovat aina olleet enemmän kuin miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät tai miten niitä tulkitaan.
Tämä hetki oli tarina, joka on vanhempi kuin kieli – ja suurempi kuin ihminen itse. Se kutsuu iloitsemaan puhtaudesta ja totuudesta yhdessä rakkauden kanssa.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
