Jälleen oli aika reissulle. Lähdimme Espanjasta kohden naapurimaata, Portugalia.
Matkan varrella pysähdyimme useissa kiinnostavissa ja meille uusissa kohteissa, joista jokainen ansaitsee oman pienen tarinansa. Ensimmäinen niistä oli pikkuruinen ja viehättävä Istán, Espanjan puolella.
Nimi herättää ajatuksia. Nykymaailmassa moni viettää aikaa Instagramissa, ja jollakin tavalla Istán kuulostaa melkein siltä kuin se olisi kadonnut Instagramin ja todellisuuden välimaastoon. Yksi kirjain sinne tai tänne, ja ollaankin jo sosiaalisen median maailmassa.
Matkailijalle ero on kuitenkin valtava: Instagram tarjoaa kuvia kohteista, kun taas Istán tarjoaa mahdollisuuden astua itse kuvan sisään.
Kylän nimi johdatti ajatukset myös sanaan instanssi. Se tarkoittaa jotakin konkreettista ilmentymää tai toteutumaa.
Ehkä juuri siksi Istán tuntui kiinnostavalta – se oli eräänlainen instanssi aidosta andalusialaisesta vuoristokylästä. Ei matkailuesite, ei suodatettu kuva eikä tekoälyn luoma maisemamainos, vaan todellinen paikka ihmisineen, kujineen ja näkymineen.
Istán sijaitsee vuorten keskellä, kaukana rannikon kiireestä. Jo matkalla sinne huomasi, kuinka maisema muuttui. Tie kiemurteli ylöspäin pienentyen ja muuttuen hitaammaksi. Ympärillä avautuivat Andalusian kukkulat, joiden värit vaihtuivat auringonvalon mukana. Edessä siinsi Seirra de las Nieves, Lumivuoristo.
Nimi saattaa kuulostaa erikoiselta Andalusian lämmössä, mutta se juontaa juurensa aikaan, jolloin vuorten varjoisissa notkelmissa ja korkeimmilla huipuilla lumi säilyi pitkään. Talvisin lunta kerättiin erityisiin lumikuoppiin eli neveroihin, joissa se säilyi pitkälle myös kesään.
Ennen sähköisten kylmälaitteiden aikaa lunta kerättiin talteen ja kuljetettiin alaville seuduille viilentämään juomia ja säilyttämään elintarvikkeita.Se oli lähialueen lumikaupan keskus.
Vuoriston korkein huippu La Torrecilla kohoaa lähes 1 919 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kirkkaalla säällä huipulta voi nähdä pitkälle Välimerelle ja jopa Marokkoon asti.
Alue tunnetaan erityisesti harvinaisesta espanjanpihtakuusesta, pinsapo. Tämä ikivanha puulaji kasvaa luonnonvaraisena vain muutamilla alueilla Etelä-Espanjassa. Sen vuoksi Sierra de las Nieves on luonnonsuojelullisesti erittäin arvokas paikka.
Alueen luontoarvot tunnustettiin jo varhain. Ensin siitä tehtiin luonnonpuisto, ja myöhemmin suojelutasoa nostettiin edelleen. Vuonna 2021 Sierra de las Nieves sai kansallispuiston aseman, mikä teki siitä yhden Espanjan uusimmista kansallispuistoista.
Istán toimii porttina Sierra de las Nievesin luonnonmaisemiin muistuttaen, kuinka monipuolinen maa Espanja todellakin on.
Vuoriston jylhyys tekee vaikutuksen jo kaukaa. Vaikka matkaa ei ollut paljon, tuntui kuin olisi siirtynyt kokonaan toiseen maailmaan.
Rannikon hotellit, vilkas liikenne ja turistien täyttämät rantakadut jäivät taakse, ja niiden tilalle tulivat mäntyiset pinjametsät, kallioiset rinteet ja hiljaisuus. Mitä korkeammalle nousimme, sitä enemmän maisema avautui ympärillämme yhä hiljaisempana.
Juuri tällaiset hetket ovat matkailun parasta antia. Muutamassa kymmenessä kilometrissä voi siirtyä merenrannalta vuoristoon ja kokea täysin erilaisen Espanjan – sellaisen, jota ei välttämättä löydä matkaesitteiden kansikuvista.
Kylässä aika tuntui kulkevan hieman hitaammin kuin Välimeren rannikolla.
Paikka ei kerää tykkäyksiä Instagramissa, mutta juuri siksi se jää mieleen. Se muistuttaa, että matkustamisen tarkoitus ei ole pelkästään nähdä uusia paikkoja, vaan myös löytää hetkiä, joita ei voi täysin vangita valokuvaan.
Siinä onkin Istánin viehätys. Se on enemmän kokemus kuin nähtävyys, enemmän todellisuus kuin kuva. Ja juuri siksi se oli täydellinen ensimmäinen pysähdyspaikka matkallamme.
Majoituspaikkoja kylässä on pari majataloa, joten pian illan pimeytyessä aioimmekin jatkaa matkaa.
Kävellessä valkoisen kylän läpi näkee tyypilliset andalucialaiset kukkasin koristellut talojen julkisivut. Kulkiessa kylän läpi ainutta autotietä kuulee myös todella voimakasta veden kohinaa.
Tämä on vuorten ja veden kylä. Korkealta vuoristosta sulava lumi kulkee virtana kanavaa pitkin läpi kylän kujille tuoden veden jokaiselle asukkaalle.
Istán tunnetaan erityisesti tästä vedestään. Kylää kutsutaankin usein nimellä “Costa del Solin lähde”, sillä sen ympäristön vuorilta virtaavat purot ja lähteet ovat vuosisatojen ajan olleet elintärkeitä alueen asukkaille.
Vesi näkyy suihkulähteinä, kastelukanavina ja vehreinä puutarhoina. Andalusian kuivassa ilmastossa vesi on aina ollut arvokas luonnonvara, ja Istánin historia kietoutuu vahvasti sen ympärille.
Mietteissä vilahtaa kertomus elämää tuovasta vedestä. Lähteestä, jonka äärellä puut tuottavat joka kuukausi satoa. Sellaista voi elämämme olla, jos elämme puhtaan, raikkaan veden äärellä. Sen, mikä virtaa syvältä, ei vain pinnalta.
Siitä, mikä ravitsee hiljaa mutta varmasti. Asioista, jotka eivät pidä itsestään meteliä, mutta jotka kannattelevat kaikkea muuta: rauhasta, selkeydestä, läsnäolosta.
Ja kuten vuoristopuro löytää aina tiensä kivien ja rinteiden lomitse, myös elämä löytää omansa, kun se saa virrata vapaasti – ilman jatkuvaa pakottamista tai kiirettä johonkin kontrolloituun ja hallittuun.
Kylän juuret ulottuvat maurilaiseen aikaan. Arabivaikutteet näkyvät edelleen kujien sokkeloisessa rakenteessa, joka on suunniteltu tarjoamaan varjoa kesän kuumuudelta.
Kävellessä tuntuu välillä siltä, että kulkee ulkoilmamuseossa, jossa jokainen kulma paljastaa uuden näkymän valkoisiin taloihin, vuorille tai vihreisiin laaksoihin.
Täällä ei voi nähtävyydeltä toiselle – riittää, että antaa ympäristön kertoa omaa tarinaansa.
Kylän sijainti Sierra de las Nieves -vuoriston laidalla tekee siitä myös erinomaisen tukikohdan luonnossa liikkujille. Moni saapuu tänne vaeltamaan, pyöräilemään tai nauttimaan vuoristomaisemista.
Istánin vahvuus on tavallisuudessa – siinä, että se on säilyttänyt oman luonteensa ja elämäntapansa. Täällä asuu nykyisin vain 1 700 ihmistä. Kylän koko jo tekee siitä rauhallisen vastakohdan läheiselle Marbellalle, jonne on matkaa noin 15 kilometriä.
Pikkuriikkisen kokonsa ansiosta kylässä syntyy helposti tunne siitä, että olet matkannut aikakoneella jonnekin.
Aikakoneella todellakin, sillä löydät itsesi miettimästä aikaa, jossa pienet asiat ovat edelleen suuria.
Matkustaessani huomaan usein, kuinka helposti arjen tuoksinnassa seuraa tavoitteita, seuraavaa etappia ja jatkuvaa etenemistä. Tällaisessa kylässä palaa todellisuuteen, että elämä koostuu hyvin pienistä hetkistä ja pysähtymisistä.
-Aamun ensimmäisestä auringonsäteestä talon seinällä. Vesipuron solinasta kylän laidalla. Ystävällisestä tervehdyksestä ihmiseltä, jota et ole koskaan ennen tavannut.
Pienten hetkien tulisi saada lupa tehdä meissä suuria vaikutuksia.
Liian usein kuljemme niiden ohi huomaamatta, odottaen jotakin suurempaa, merkittävämpää tai mullistavampaa. Silti juuri nämä vaatimattomat ja hieman tylsiltäkin vaikuttavat hetket ovat niitä, joilla on suuri voima.
Riittää, että pysähtyy. Nostaa katseensa. Hengittää syvään. Kuuntelee ympäristöään ja antaa hetken olla juuri sellainen kuin se on.
Istánin kaltaisessa kylässä tämän oivaltaa helposti. Siellä elämä ei tunnu rakentuvan tapahtumien ympärille, ei internetin eikä teknologian, vaan kokonainen elämä muotoutuu aivan jostain muusta.
Tässä kaiken matkustamisen yksi tärkeimmistä opetuksista onkin. Emme matkusta nähdäksemme uusia paikkoja, vaan oppiaksemme katsomaan tuttuja asioita uusin silmin.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
