Ensimmäistä kertaa näin aurinkopaneeleilla maisemointia. Aurinkopaneelipuita.
Matkalla Andalusian halki olin jo ehtinyt nähdä jotain, mikä olisi vielä muutama vuosi sitten tuntunut lähes tieteiskuvitelmalta. Silmänkantamattomiin jatkuvia aurinkopaneelikenttiä. Mustansinisiä pintoja, jotka seurasivat maisemaa kilometri toisensa jälkeen keräten auringon energiaa talteen.
Viljelysmaat olivat muuttuneet aurinkopaneelipelloiksi.
Nyt nämä aurinkopaneelipuut. Eivät olleet puita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan rakenteita, joiden paneelit oli aseteltu oksiston tavoin. Teknologia oli saanut luonnon muodon.
Ensimmäinen ajatus oli hymy. Joku oli nähnyt vaivaa sen eteen, että hyödyllinen voisi olla myös kaunista.
Ja se sai minut tietysti taas pohtimaan jotakin paljon suurempaa. Te, jotka olette seuranneet blogiani jo jonkun matkaa, tunnistatte sen ehkä jo tavakseni.
Näen maiseman, rakennuksen, kylän tai joskus jopa tienvarressa olevan yksityiskohdan, ja kohta ajatukset ovat jo jossakin paljon syvemmällä kuin itse nähtävyydessä.
Matkustaminen on minulle paljon muutakin kuin paikasta toiseen siirtymistä. Se on ikkuna havaintoihin, kysymyksiin ja oivalluksiin.
Joskus yksi pieni näky kertoo enemmän kuin kokonainen museo tai opaskirja tai upea elämänkerta.
Hyödyllisyys ja kauneus. Ikään kuin niiden pitäisi olla vastakohtia. Ikään kuin jokin olisi joko tehokasta tai kaunista, joko käytännöllistä tai puhuttelevaa.
Mutta ehkä parhaat asiat elämässä eivät synny valitsemalla jompikumpi.
Kotikin voi olla sekä toimiva että todella kaunis. Työ voi olla sekä tuottavaa että merkityksellistä. Ihmissuhde voi olla sekä turvallinen että inspiroiva. Ja aurinkopaneeli voi näyttää todellakin puulta. Vauhdilla moottoritiellä ajaessa jopa oikealta puustolta.
Usein muistamme pitää huolta siitä, että elämä toimii. Maksamme laskut, hoidamme velvollisuudet ja järjestämme asiat kuntoon. Se on tärkeää.
Mutta yhtä tärkeää on kysyä, onko elämässä myös kauneutta. Onko tilaa ihmettelylle, luovuudelle, hiljaisuudelle ja niille asioille, joita ei voi mitata.
Toisinaan kauneus tekee hyödystä paljon merkityksellisempää.
Emme ole täällä elämässä vain hoitamassa tehtäviä, suorittamassa vastuita ja velvoitteita, tai selviytymässä. Olemme näkemässä, kokemassa ja pysähtymässä niiden asioiden äärelle, jotka tekevät elämästä enemmän kuin pelkän toimivan kokonaisuuden.
Kuinka meihin onkaan koodattu yhteiskunnan taholta hyötymittarin lukemia. Kuinka tehokas, ahkera, tuottava olet? Kuinka nopeasti se maksaa itsensä takaisin? Mitä tällä saavutat?
Kauneus ei lisää kilowatteja eikä kasvata tuottoa, mutta se ravitsee vahvasti jotakin muuta.
Kauneus muistuttaa, ettei ihminen elä pelkästä tehokkuudesta.
Tarvitsemme hetkiä, jotka puhuttelevat sydäntä, herättävät ihmetystä ja saavat meidät pysähtymään.
Keskitymmekö tänään siihen, mikä on välttämätöntä, ja ohitamme sen, mikä tekee elämästä rikasta?
Rakennammeko ahkeria päiviä, täytämme kalentereita ja tavoittelemme tavoitteita?
Ja syvällä sisin janoaa kauneutta. Ei vain suurina elämyksinä, vaan pieninä välähdyksinä arjen keskellä.
Auringonlaskun väri taivaalla. Vanhan rakennuksen yksityiskohta. Puun varjo kuumalla kadulla. Ystävällinen hymy vastaantulijalta. Kohdattuna ja nähtynä.
Ne muuttavat hetken.
Sillä yksi kaunis hetki antaa enemmän voimaa kuin monta tehokkaasti käytettyä tuntia.
Aurinkopaneelipuiden äärellä ajatuksia. Tulevaisuuden ei tarvitse olla valinta luonnon ja teknologian välillä. Ehkä parhaat ratkaisut syntyvät silloin, kun ihminen muistaa rakentaa sekä hyödyllistä että kaunista.
Sillä maailma tarvitsee energiaa ja sielu tarvitsee kauneutta toimiakseen.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
