Oi, kuinka valheellista onkaan sanoa, että rakkaus yksin riittää.
Parisuhde on vähän kuin yhteinen automatka. Aluksi näkyvyys on hyvä. Tie avautuu eteenpäin, maisemat näyttävät kirkkailta ja yhteinen suunta tuntuu selvältä. On ihana tunnelma ja iloa yllin kyllin. Rakastuneet ihmiset katsovat toisiaan usein myönteisten linssien läpi.
Psykologit puhuvat ilmiöstä, jossa ihastumisen ja rakastumisen vaiheessa aivot korostavat toisen hyviä puolia ja häivyttävät puutteita. Silloin auton tuulilasi on lähes virheettömän puhdas.Tai ainakin se puhdistuu hyvin, vaikka siihen joku korri tai roiske osuu.
Jossain vaiheessa tuulilasiin osuu ensimmäinen tunnemöykky.
Ehkä se on pettymys. Ehkä kokemus siitä, ettei tullut kuulluksi. Ei nähdyksi, ei ymmärretyksi sydämen tasolla.
Ehkä riita, joka jäi kesken.
Ehkä hetki, jolloin toinen tarvitsi tukea, mutta jäi yksin.
Yksittäinen tunnemöykky ei yleensä vielä estä näkyvyyttä. Silloin ajatus on tuttu; “Ei tämä niin vakavaa ole.” Ja usein olemmekin oikeassa.
Ongelma syntyy vasta, kun tunnemöykkyjä alkaa kertyä matkan varrella.
Ohitetut tunteet eivät häviä. Lakkaamme puhumasta niistä, vähättelemme niitä tai siirrämme odottamaan parempaa aikaa, mutta hermosto tallentaa ne.
Käsittelemätön pettymys tai loukkaus jää muistijärjestelmään emotionaalisena muistijälkenä. Ja se aktivoituu myöhemmin tilanteissa, jotka muistuttavat alkuperäisestä kokemuksesta.
Harmiton kommentti tuo yllättävän voimakkaan olon. Kyse ei ollutkaan siitä hetkestä. Kyse oli kymmenistä aiemmista.
Yksi tunnemöykky ei jää yksin. Se kerää ympärilleen lisää merkityksiä, tulkintoja ja tunteita.
Vähitellen tuulilasi alkaa peittyä.Näkyvyys heikkenee. Tulkinnat muuttuvat.
Värit häviävät kuvasta. Näkymä on muuttunut.
Näemme menneiden kokemusten läpi.
Luottamus on heikentynyt ja neutraali kommentti kuulostaa korviin arvostelulta.
Pettymyksiä on kertynyt ja unohtunut viesti tuntuu sydämen päällä välinpitämättömyydeltä.
Yhteys on haurastunut ja hiljaisuus huutaa torjuntaa.
Pelkkä rakkaus ei riitä.
Tuulilasissa ei ole vain tämän päivän likaa. Siinä on kerrostuma käsittelemättömiä tunteita ja puhumattomia kokemuksia.
Suloiseen suhteeseen tarvitaan erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitoja.
Rakkaus synnyttää halun olla yhdessä. Vuorovaikutustaidot auttavat pysymään yhdessä.
Suhteessa tarvitaan viikottain paljon aikaa olla yhdessä ja jakaa elämää.
Tuulilasinpyyhkijät eivät yksistään riitä.
Vaikka ne viuhtoisi kovasti, vaikka ostettaisiin kukkia, lähdettäiisin lomalle, vaihdettaisiin aihetta ja yritettäisiin unohtaa, näkyvyys ei parane.
Lasiin kuivuneet vuosien kerrostumat vain leviävät laajemmalle pyyhkijöiden viuhtoessa.
Tarvitaan pesunestettä. Turvallista keskustelua ja aikaa tulla kuulluksi.
Sellaista, jossa molemmat saavat sanoa: “Minuun sattui.Tunsin itseni yksinäiseksi.Olisin tarvinnut sinua.Olen kantanut tätä mukanani pitkään.”
Rakkaus on silloin kokemus. Toinen näkee minut, kuulee minut ja pysyy läsnä myös silloin, kun olen tunnemöykkyjen sotkema.
Ja yhdessä näkymä puhdistetaan. Kirkkaaksi.
Sillä lopulta rakkauden suurin vihollinen on käsittelemättömyys.
Ja yhtäkkiä tie, joka näytti kadonneen näkyvistä, onkin edelleen siellä.
Yhteisenä edessä.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
