Voit olla voittaja! Ei ostopakkoa. Ohjeet pussin sisällä.
Näin lukee perunalastupussin kyljessä.
Sipsejä täällä on hyvä napostella, kun on niin lämmin. Saa suoloja ja elimistö ei uuvahda. Tänäänkin +33c varjossa ja yhtä lämmin on vieno tuuli. Laukussa on hyvä olla myös vesipullo aina mukana. Kolmen päivän päästä täällä kesä virallisesti vaihtuu syksyyn, ja kaupoissa näkyy jo talvitakkeja ja talvikenkiä. Onhan +25c varmastikin jo viileää – hymyilen. Kymmenen asteen lämpötilalasku tuntunee.
Mutta, tuo sipsipussin teksti. Tuohan on kuin elämästä. 🙂
Onneksi elämä ei ole kilpailua. Iloitakseen elämästä ei tarvitse olla paras, nopein, vahvin, taitavin tai verrata itseään mihinkään. Ei ole hyväksi haikailla sitä, mitä toisilla on. Tykkään mallista, jossa vahva voi hävitä ja heikko voittaa.
Ollakseen voittaja, on avattava sisin. Siellä on ohjeet. Siellä jossakin on unelmat, jotka sinne on laitettu. Koko elämän ydin. Se, mitä on varjeltava. Se, mitä varten elät. Tai sitten ei elä, vaan suoriutuu päivistä toisiin ja unelmat nuupahtavat ja lopulta kuolevat.
Ei ostopakkoa. Ei ole pakko tavoitella voittoisaa elämää. Kukaan ei käske avaamaan sisintä haavoittavuudelle, epäitsekkyydelle, kuuntelemiselle, antautumiselle, antamiselle. Mutta mikäli mielii voittaa, on se tehtävä.
Olen aina vierastanut kilpailuja, olivatpa ne sitten leikkimielisiä tai totisia. Kilpailu voi olla hyvä oppimiskeino, mutta kilpailuvietti on asia, josta en tiedä mitään. Voittamisen merkitys ja häviämisen kokemus voivat kait molemmat olla yhtä voimakkaita. Lie molemmat voivat aiheuttaa estoja, kielteisyyttä, pelkoja, ahdistusta siinä missä viisauttakin? .
Kilpailu itsensä kanssa, sellainen yritteliäisyys ja tavoitteellisuus on sitä vastoin tutumpaa. Se siivittää tavoitteisiin, menestykseen, päämääriin. Olla aikaansaava tarkoittaa menemistä pois mukavuusvyöhykkeeltään, pois itsekkyyden kehältä. Tehdä parhaansa ja yhdistää omat pyrkimyksensä yhteen toisten kanssa. Se luo yhteyttä ja voittoisia kokemuksia. Siihen tarttuu ilo ja riemu. Se on oikeasti ihmeiden käyttövoimaa.
Kunpa jokainen kilpailisi vain itsensä kanssa. Uskoisi sisimmän unelmiin ja tekisi valintoja päämäärätietoisesti niitä kohden. Voittaen kaikki esteet niiden tieltä ja sinnikkäästi jatkaen.
Kunpa mikään ei saisi tulla estämään matkaasi kohden unelmiasi. Kohti itsesi näköistä elämää.
Siksi on pysähdyttävä aika ajoin ja kysyttävä, mikä tuo merkityksellisyyttä elämään. Se on suunta.
Joku on sanonut, että voittoisa elämäntapa sisältä aina antamisen. Jaa sitä hyvää, mitä olet saanut. Anna se eteenpäin, niin se lisääntyy ja tulee takaisin. Se on voittoisa strategia elää. Sillä antaessaan saa ja hävitessään voittaa.
Ja mikä ilo, kun antamiseen sisältyy vilpitön välittäminen, myötätunto ja myötäinto. Siitä syntyy yhteys. Tuo jaettu ihmisyys. Kuin energiapiikki tarpeellisuudelle ja kiitollisuudelle.
Luin aivotutkijoiden vakuuttelua siitä, miten antaminen tuo ihmiselle mielihyvää, jotain hormonisuihkeita. Omat huolet hälvenee. Jopa elinikä kasvaa, sillä se tuo kehoon terveyttä ja voimaa. Allekirjoitan.
Tätä strategiaa kannattaa toteuttaa kotona, töissä, ystävyyssuhteissa, somessa, harrastuksissa, vapaa-ajalla… Antamisen, – ei kuluttamisen, omimisen.
Voit olla voittaja. Ohjeet sydämen sisällä. Ei osallistumispakkoa.
Voittoja on luvassa, kun uskaltautuu antamaan omastaan, jakamaan sydämen!
Ja perille maaliin pääsee se, joka pysähtyy – sanoi osuvasti Tommy Hellsten kirjassaan ”Saat sen mistä luovut” (Kirjapaja, 2000).
17/09/2021
