Muuttaessamme Etelä-Espanjaan ja tavatessamme ensi kertaa vuokraisäntäperheemme, otti rouva pian laukustaan viuhkan. Se oli sävy sävyyn tyylikkäästi hänen asukokonaisuuteensa sointuva. Sillä hän huiskutti kauniisti ilmaa kasvoilleen ja raikasti kasvojensa ehostusta helteen paahteessa.
Viuhkaa hän liikutteli rytmikkäällä ranneliikkeellä niin, että ilma liikkui kauniisti kasvoja kohti. Tärkeää onkin, että muu käsivarsi lepää eikä viuhkalla huidota käsivarren voimalla.
Viuhka on seurannut espanjalaisia ja portugalialaisia naisia vuosisatojen ajan. Egyptissä ja antiikin rooman aikanakin viuhkat olivat tuhansia vuosia sitten arjen tärkeä esine.
Totta vai ei, tarina kertoo ensimmäisten viuhkojen tulleen Eurooppaan ja Portugaliin kuitenkin Kiinasta. Ne olivat silkkisiä, riikinkukon höyhenin ja jalokivin koristeltuja aatelisten esineitä. Tuohon aikaan viuhkat valmistettiin tuoksuvista kankaista tai nahoista, ja niistä oltiin valmiita maksamaan tähtitieteellisiä summia.
Viuhkan koko pieneni käsilaukkuun sopivaksi 1700-luvulla. Viuhkan ulkonäkö kertoi naisen tyylitajusta. Niitä valmistettiin norsunluusta, simpukoiden helmiäisestä, kilpikonnankuorista, puusta, paperista, nahasta. Osa kultalangalla koristeltuja, osa brodeerattuja.
Ajan saatossa muodin ja tyylien vaihtuessa, viuhkan muoto ja olemus muuttui.
Naisten sanavapaus oli tuolloin rajoitettua, ja siksipä viuhkasta sekä sen elekäytöstä tuli myös väline viestiä asemasta ja ajatuksista.
Kuulin, että viuhkan hidas avaaminen ja hidasliikkeinen kasvojen tuulettaminen viestii, että nainen on naimisissa ja varattu. Viuhkan laskoksia hitaasti sormin liu’uttaminen taasen halua keskustella. Viuhkan hidas sulkeminen tarkoittaa puolestaan “Kyllä” ja nopea sulkeminen tarkoittaa “Olen vaarassa”.
Kasvojen peittäminen viuhkalla on viesti: “Minua ei kiinnosta” ja sen sydämen päälle siirtäminen “Rakastan sinua”. Auki olevan viuhkan pyöräyttäminen vasemmassa kädessä “Meitä tarkkaillaan!” ja sen lattialle tiputtaminen “Olen sinun!”
Espanjassa on paljon uskomuksia ja yksi on viuhkan auki jättäminen, joka vie onnen pois.
Viuhkoista on muodostunut Espanjan tunnusmerkki ja osa espanjalaista kulttuuria. Erityisesti täällä Andalusiassa viuhka löytyy espanjalaisen naisen vaatekaapin ja käsilaukun varustuksista. Jokaista tilaisuutta varten on omansa; häihin, suruun, tansseihin, propagandaan, mainoksiin jne.
El abanico, eli viuhka, on olennainen täydennys naisten juhlamuotiin. Ja yhä se toimii hienostuneena viestintävälineenä.
Käsintehdyt viuhkat ovat suoranaisia taideteoksia ja arvokkaimpien ja taidokkaimpien viuhkojen hinnat voivat nousta 500;an euroon. Edullisimmat tehdastekoiset viuhkat voi ostaa eurolla.
On monia tapoja liikuttaa viuhkaa, niin että yhdellä silmäyksellä voit erottaa prinsessan kreivittärestä ja markiisin maalaisesta. Ennen kaikkea nainen ilman viuhkaa on kuin ritari ilman miekkaa.
– Madame de Stäel
Viuhkan viehkeä vaikutus. Sievyys, kauneus, lumoavuus. Jotakin somaa ja siroa tumman kaunottaren kädessä. Espanjalaiset osaavat naiseuden ja huolittelun taidon. Espanjalaisia naisia sanotaan syystäkin yhdeksi Euroopan viehkeimmiksi.
Usein kuulee, että suomalainen nainen on hoitamaton ja tylsä. Ja mikä jottei, pakkasen turjustamina, viiman piiskaamina ja maalaistalon emäntinä oli oltavakin käytännöllinen ja vanttera. Ei siinä ollut aikaa eikä tilaa viuhkan heilutuksille.
Kuitenkin jotakin viuhkan tarinassa on. Jokaisen naisen sisällä viestejä ajatuksista, asemasta ja toiveista. Kysymyksiä: Kenen tarpeista huolehdin? Kuka kunnioittaa rajojani? Kuka kuuntelee sydäntäni?
Naisena voi olla aito itsensä vain silloin, kun on lupa olla juuri sitä, mitä on – kokonaisena ihmisenä, kehon ja mielen, sydämen ja hengen ollessa yhteydessä. Vapaus, rentous ja kauneus syntyy omien rajojen ja unelmien eriytymisestä, selkeytymisestä ja eheytymisestä.
Viuhkan viestissä voima rakastaa ehdoitta elämää!
