Etsin Suomessa kaupoista pieniä puhdaskuorisia viikunoita. Kuivattuja imeliä viikunoita löytyy kyllä hyvin joka kaupasta. Viikunan hedelmä on herkullista juustojen kera ja paahdettuna hedelmien kanssa. Se on myös kaunis kattauksessa.
Viikunat ovat vain tuoreena herkullisen makeita. Mitä pienempi, sen parempi maultaan. Eikä siinä ei saisi olla tummia läiskiä hennossa kuoressa, jos etsii parasta makua.
Viikunat myös pilaantuvat nopeaa, jo kolmessa päivässä.
Viikunapuu on hyvyyden ja runsauden symboli. Se kuvastaa etelän maissa iloa, rauhaa, turvallisuutta ja terveyttä.
Ruoka-aineena se on hyvin suosittu salaateissa jälkiruoissa, leivonnaisissa, hilloina, siirappina , juomina, kompottina liharuoissa, mausteena ja lääkkeenä. Viikunaleipä espanjalainen juttu, ja säilyy pitkään. Ja aamuleivän päällä viikunahillo antaa energiaa koko päiväksi. Espanjassa viikuna on kuin bonus kaikkeen ruokaan. Lisuke, joka kuuluu olla.
Viikunan hedelmä on arvostettu sen moninaisten mineraalien vuoksi. Sen maitiaisnesteellä sanotaan olevan hoitava vaikutus ulkoisesti ihoon ja infektioihin. Sisäisesti sen katsotaan auttavan verenpaineeseen, veren rauta-arvoihin, ruoansulatusvaivoihin ja yskään. Sokeripitoiset viikunat ja viikunakakut olivat jo aikoinaan tunnettu lääkehoito.
Espanjassa nämä kauniit leveäkasvuiset puut kasvavat hyvin köyhässäkin maaperässä, kalliolla ja jopa kiviseinässä. Suomessakin voi onnistua kasvattamaan toki viikunapuun sisätiloissa. Sen sukulaiskasvi fiikus on meille Pohjolassa tutumpi.
Puita ei ennen saanut kaataa, sillä sen hedelmät auttavat selviämään köyhän talven ylitse. Hänelle, jolle toivotettiin istumista viikunapuun alla, tarkoitettiin viihtyisyyttä ja turvallista, vakaata oloa pelkäämättä tulevaa.
Erikoista on, että tämä puu ei kuki ennen hedelmää. Tai on sillä kukat, kukkanuput, varhaisviikunat. Ne ovat kuin pikkuiset vihreänkiiltävät päärynät oksien tyvessä.
Löysin hyviä viikunoita, vaikka nyt ei ole niiden sesonki.
Tämä mystisenäkin pidetty hedelmä tihkuu sokeria ja tarttuu tahmeina sormiin. Maistuen taivaalliselta.
Hedelmätön viikunapuu – vanha GospelPowerin laulu alkoi soimaan mielessäni poimiessani viikunoita pieneen koriin.
Saako lähelläni olevat ravita itseään ilon, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja lempeyden makeita viikunoita poimien ja nauttien? Arjen hedelmät – tekomme – viestivät sydämen tilastamme.
Viikunapuu ilman hedelmää on kuollut. Rakkauskin ilman tekoja on kuollut. Puu voi olla kyllä kaunis, lehtevä täynnä vihreitä lehtiä, muttei hedelmää. Sellainen elämä on turhaa ja tyhjää.
Viikunapuu voi vielä puhjeta hedelmään. Kesä ei ole ohi. Se voi tuottaa vuodessa kolmekin satoa.
Mutta mikä estää sadon? Tuon ihmeellisen ihanan ja makean juhlan. Sillä tämä puu voi kantaa hedelmää kasvaen kivikossa, kalliolla, köyhässäkin maaperässä. Me voimme.
Ja muistan.
Viikunat pilaantuvat nopeaa, jo kolmessa päivässä. Jos annan ajan mennä, odottaen jotakin parempaa hetkeä, ehkä tunnetta tai mielentilaa, hedelmäni ehtii jo mennä huonoksi.
Viikunat kertovat epäitsekyydestä. Ne maistuvat hyvyydeltä.
Istutaan viikunapuun alle yhdessä nauttimaan makeasta elämästä tänään!
