Jokaisella lienee asioita, joihin on tottunut, joihin on kiintynyt ja jotka tuovat hyvää mieltä. On hyvä ravistella itsensä aika ajoin itsensä irti niistä. Tottumus kun miellyttää ihmisluontoa ja passivoittaa aivoja. Vaikka energiaa vapautuukin silloin muuhun, tottumus on jotenkin toinen luonto.

Pohdiskelin muuttaessani tutusta kotimaasta uuteen kulttuuriin, mitkä asiat nyt voisivat tuottaa tottumustyölleni haasteita. Listasinkin mielessä joitain, mutta vielä ne eivät ole näyttäytyneet.

Vieroitusoireitakin voisivat aiheuttaa olohuoneesta puuttuva takkatulen tunnelma, ystävien seura, ruisleivän vahva maku, kaupungin hiljaisuus, salmiakki, sauna.. Mutta näiden aiheuttamat oireet olisivat kyllä hoidettavissa Suomi-putiikin tai suomalaisten ystävien avustuksella!

Tosi pienet muutokset saavat yleensä suuria aikaan. Tottumukset tiedostamalla ja niitä muokkaamalla voi vaikuttaa isoltakin tuntuviin asioihin.

Omien tottumusten kautta voi vaikuttaa myös terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Tuttu juttu! Mutta teot eivät aina ole sopusoinnussa ymmärryksen kanssa. Kokemus ja tieto voivat olla ristiriidassa.

-Ja niinpä kävi.

Yllätys oli suuri, kun huomasin – tai paremminkin tunsin – sokerivoiman muuttumisen aurinkovoimaksi. En ollut osannut ajatella seurauksia. En itse asiassa uskonut edes näin käyvän.

On myönnettävä, että olin koukussa sokeriin. Makeaan. Se oli energiani ja yksi hyvänolon tuoja. Se on ollut sitä varmaankin jo 30 vuotta. En niin ole välittänyt suolaisista snakseista, mutta jälkiruoat ja välipalat ovat olleet tyydyttävämpiä. Niillehän on oma vatsansankin! 🙂

Kyllä, kyllä minä tiesin, että makeannälkä voi kieliä jostain puutteesta. Ja että valkoinen sokeri on myrkkyä iholle, luille, maksalle. Tiesin sen vaaroista sydämelle ja verisuonille ja että kehon matala-asteisten tulehdustilojen takana on usein sokeri. Ja senkin, että sokeria pidetään yhtenä monien nykysairauksien syntymekanismina. Ja ettei koskaan aikaisemmin kauppojen elintarvikkeet ole sisältäneet näin paljon piilosokeria. Mutta koska ne eivät rasittaneet arkeani eikä kehoani, oli helppoa ohittaa nämä tiedot.

Moni tuttu on aloittanut monesti ja usein elämän jatkuvassa sokerilakossa. Trendikkäissä resepteissä löytyy täysin prosessoidun sokerin korvaavia ohjeita. On luonnollisempia, kuten kookossokeri tai agavesiirappi, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi tarttua niihin.

Makeaherkut voi olla myös opittu tapa. Niin. En ole ennen elänyt arkea näin lämpimässä ja auringon valon kuorruttamassa maassa. Kun päivät ovat koko ajan +25+40c asteen välissä ja valoa on paljon, kehosi alkaa toimimaan ihan eri tavalla.

Päänsärky. Jomotus. Huono olo. Heikotus. Sydämentykytys. Särky jäsenissä. Ihan käsittämätöntä! Monta päivää. Etsin syytä. Aiheuttajahan voisi olla jokin bakteeri tai virus. En todellakaan ajatellut olon voivan johtua sokerin vieroitusoireista, kunnes minua valistettiin sen rajuistakin oireista. Totta tosiaan. Oli mennyt yli kolme viikkoa ilman suklaata, salmiakkia, pullaa, kakkuja, herkkuja ….ilman sokeria!

Mikä erikoisinta, en ollut kaivannut sokeria. Enkä edes huomannut, etten ollut kaivannut makeaa.

Toisille ympäristö muistuttaa sanomattominkin sanoin, että sokeri pitäisi jättää pois. Itse en ole ylipainoinen, mutta laihtuminen ei haittaisi. Toiset taistelevat ja kiduttavat itseään yrittäessä kaikin keinoin eroon sokerista. Itse en ole kokeillut erinäisiä ohjeita ja vinkkejä siihen. Kuitenkin tämän valon ja lämmön merkitys ihmisen hyvinvoinnille tuli voimakkaampana kokemuksena kuin uskoinkaan.

Kuinka ihmisen keho kokonaisuudessaan toimiikaan paremmin valossa!

Sokerienergia muuttui aurinkoenergiaksi!

Maksimisuositus on miehille noin 26, naisille 22 ja lapsille kuulemma 15 sokeripalaa päivässä. Sekin on hurja! Se täyttyy jo parista jugurtista ja kahdesta lasillisesta tuoremehua. Iso karkkipussi salaa sisälleen jo lähes kolmen päivän sokerit.

Uskaltauduin laskemaan, että söin viikossa varmaan yli 350 palaa sokeria. Aika hurjaa! Tottumus oli ihana tuttu! Ei se ei ollut mässäilyä, vaan pientä mukavaa oloa. Minä, joka arvostan hyvinvointia, tyytyväisyyttä, tasapainoa ja hyvää oloa. Tämä oli pimeä puoli, joka nyt tuli valoon – tottumus tuotti hyvää oloa vääristä lähteistä.

Taas tapahtui ihme. Hiljainen toiveeni päästä eroon sokerikoukusta ilman dieettejä, taulukoita, itseinhoa tai itsensä kituuttamista toteutui. Olkoon tämä oikea suunta!

Kyllä, kyllä täällä on tarjolla makeaa. Churrot suklaadipillä, huurrutetut leivonnaiset, herkulliset jäätelöt ja kaikki. Mutta kotiarjen touhuissa sokerienergian korvaa nyt uudet tottumukset.

Tottumus syntyy 66:ssa päivässä, mutta kuolee 22:ssa päivässä. Näinhän olemme oppineet.

Arvostan tavoitteita, ja niihin mietittyjä keinoja päästä muutokseen ja päämäärään sekä sinnikästä työtä tavoitteiden eteen. Ja sitä, että haetaan tukea hyvään muutokseen. Se on hienoa, kun muokataan arkea ja elämää paremmaksi.

Tottumus voi kuitenkin olla iloa tuottava tapa, jota ei halua menettää tai ei usko yhtä hyvään korvattavuuteen. Tottumus kun on osa luontoamme, osa arkeamme, osa meitä. Tunnetta ja tapaa. Tyhjyyden tilalle on tultava jotain, jotta se olisi pysyvää!

Tottumukset ovat todellakin asenteista, odotuksista ja koetun hallinnan tilanteesta syntyvä kombo. Jos jokin noista osasista ei viesti ristiriidasta, ei muutosta tapahdu ilman ihmettä! Nyt taas koin sen!

Tulkoon valo – joka saa aikaan muutoksen!

---