Yksinäisyys ei aina näy. Se ei ole aina tyhjä huone tai täydellinen hiljaisuus.
Yksinäisyys voi olla tunne keskellä tavallista arkea. Hetki, jolloin huomaa kaipaavansa yhteyttä enemmän kuin osasi odottaa.
Silti juuri yksinäisyyden keskellä voi tapahtua jotain yllättävän kaunista.
Tunnistat luonnossa ne kasvit, jotka kasvavat verkostoina. Metsän pinnan alla kulkee näkymätön juuristo, joka yhdistää puita ja kasveja toisiinsa.
Yksi puu ei oikeastaan olekaan yksin. Sen juuret koskettavat toisia juuria, ja maan alla kulkee hiljainen verkosto, joka jakaa ravinteita, vettä ja joskus jopa varoituksia.
Se on näkymätön yhteys.
Yhteys keskenämme muistuttaa juuri tätä. Yhteys ei aina ole näkyviä tai äänekkäitä hetkiä. Usein ne rakentuvat pienistä asioista. Luottamuksesta, joka kestää. Hymystä, joka syntyy jostakin aivan mitättömästä.
Nuo hetket pieniä juuria.
Yksinäisessä hetkessä tuo kaipaus nousee pintaan. Se paljastaa voimakkaana sen. Me olemme luotuja yhteyteen.
Verso sisälläsi kasvaa.
Yhdestä rohkeasta yrityksestä avata sydän hieman enemmän kuin eilen.
Suloisinta on, että se mikä kerran tuntui yksinäiseltä, onkin osa versoa.
Ja juuri siksi elämässä onkin niin paljon toivoa.
Tänään voit kokea olevasi yksin. Vaan jossakin lähelläsi kasvaa jo toinen verso. Se on valmis kietomaan juurensa sinun juurten rinnalle. Kasvamaan yhdessä.
Yksinäiset hetket ovat tarpeen. Siellä juuret etsivät suuntaa, vahvistuvat ja löytävät tilaa kasvaa.
Jos kaikki kasvaisi liian tiheästi ja nopeasti, juurille ei jäisi tilaa syventyä. Silloin kasvu olisi heikkoa. Siksi luonnossa on myös välejä, hiljaisia kohtia, tilaa hengittää.
Siksi elämässäsi yksinäisiä kohtia.
Varhain aamulla, kun vielä on pimeää, nouse ja lähde ulos. Mene autioon paikkaan, ja siellä ole yksin. Hiljenny.
Ja sitten, usein aivan huomaamatta, jokin muuttuu.
Verso nousee esiin. Kohtaamme ihmisen, jonka kanssa keskustelu on kevyttä ja raikasta. Tai yhteisön, joka aluksi tuntui vieraalta, alkaa vähitellen tuntua kodilta.
Elämä kulkee hiljaa. Juuri juurelta. Ihminen ihmiseltä.
Ja huomaamme, ettemme kasva yksin.
Markuksen evankeliumi 1:35
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
