Kuvittele itsesi korkealle vuoren rinteelle, serpentiinitielle, joka kiemurtelee kuin tarina – täynnä mutkia, jyrkkiä nousuja, äkkipudotuksia ja pysäyttäviä maisemia. Aitoja tai laitoja et näe. Olet rotkon puolen kaistalla. Pudotus olisi hurja.
Tämä ei ole vain matka määränpäähän, vaan seikkailu itseensä.
Näin oli retkemme kohti Verdon Gorgia, Euroopan “Grand Canyonia”, Etelä-Ranskassa.
Tänne jokaisen pitäisi tulla. Verdonin rotko (Gorges du Verdon) sijaitsee soutoista Provence-Alpes-Côte d’Azur -alueella, noin 2–3 tunnin ajomatkan päässä Nizzasta ja Marseillesta.
Matka tehtiin tällä kertaa retkiautollamme, jonka katolla oli aurinkopaneelit ja sisällä tuulahdus reissuelämää. Ei varattuja leirintäalueita, ei kiinteitä aikatauluja – vain puskaparkit, jossa päivän päättyessä auringonlasku oli ikkunoista suoraan kuin taulu.
Olimme seitsemän päivän reissulla ilman aikatauluja ja halusimme nähdä Euroopan upeimpia paikkoja.
Verdonin alueella puskaparkki tarkoittaa usein pientä levähdyspaikkaa vuoren rinteessä tai sorapohjaista tienvarren taskua, jossa saatat herätä pilvien yläpuolella.
Vapaus on sanoinkuvaamaton, mutta vaatii myös malttia ja reilua asennetta luontoa ja paikallisia kohtaan.
Verdonin rotko on Ranskan Alppien eteläreunalla sijaitseva luonnonihme:, jopa 700 metrin syvä ja 25 kilometriä pitkä kanjoni, jonka pohjalla virtaa turkoosina hohtava Verdon-joki. Paikan dramaattisuus ja kauneus tekee sanattomaksi.
Vaelluspolut kiipeävät kallionkielekkeille, riippusillat huojuvat rotkon yläpuolella ja jokivarren pienet uimapaikat kutsuvat pysähtymään. Voit vuokrata suppilaudan, kanootin tai polkuveneen ja liikkua erikoisen kauniin, kirkkaanvihreän veden päällä.
Tämä ei ole vain matkailukohde – se on kokemus, joka jää ihon ja sydämen alle. Kerran elämässä kokemus!
Ennen upeaa kanjonia oli kuitenkin kuljettava tie. Kapea, jyrkkä ja loputtomalta tuntuva. Vaaralliselta vaikuttava.
Jokainen mutka haastoi ohjaustaidot, jarrut ja hermot. Vastaantuleva liikenne – etenkin linja-autot – pakottivat paikoin peruuttamaan henkeäsalpaavissa kohdissa. Kartat eivät aina kertoneet totuutta. Välillä tuli vastaan esteitä: sortumia, suljettuja teitä ja täysiä pysäköintipaikkoja.
Mutta juuri ne hetket, jolloin mieleen nousi ajatus pysähtyä tai kääntyä ympäri, osoittautuivat tärkeimmiksi. Kun uskalsimme jatkaa. Kun päätimme luottaa. Kun opimme, että välillä pitää pysähtyä, hengittää ja jatkaa pienin askelin.
Mukavuudenhalu, turvallisuushakuisuus ja pelko tuli vaihtaa periksiantamattomuuteen ja päämäärätietoisuuteen. Edessä oli luvattuna jotain upeaa ja se odotti lunastamistaan.
Verdonin kanjonin matkalla ymmärtää jälleen, ettei mukavuusalue ole se paikka, missä kasvaa.
Elämä haastaa toisinaan paikkoihin, joista ei tiedä, pääseekö pois vai mihin se vie. Kääntyisimmekö pois täydeltä näköalapaikalta vain löytääksemme vielä kauniimman paikan seuraavassa mutkassa.
Kun viimein pysäköimme rotkon reunalle, pimeys laskeutui ja tähtitaivas kaarsi yllämme kirkkaana. Olimme tulleet perille – ei vain fyysisesti, vaan henkisesti. Voitto ei ollut vain maisema, vaan tietoisuus siitä, että teimme sen. Että jokainen vaikea kohta johti tähän hetkeen.
Aamulla avasimme pakun oven ja siinä se oli: maailma jalkojemme alla. Syvä kanjoni ja upeat vuoret ympärillä. Heräävä luonto ja vahva tietoisuus siitä, että kaikki oli sen arvoista.
Elämässä seikkailu eteenpäin ei ole aina helppoa. On epäilyksen hetkiä. On pelonsekaisia mietteitä. Silloin pysähdy, mutta älä jää paikallesi.
Kaikki mutkat eivät ole esteitä. Ne vievät juuri sinne, minne kuuluukin. Huikaiseviin maisemiin. Sinne, missä todella elät, hengität voimaa, olet vapaa.
Ei ollut mahdollista katsoa tuota maisemaa ilman kiitollisuutta. Se sai sydämen hiljenemään ja sielun avaamaan silmänsä.
Tämä luomistyö ei ollut vain kauneutta – se oli turvaa, rauhaa, voimaa ja merkitystä. Tässä taivas oli lähempänä kuin missään, ja tässä tiesimme: me emme olleet yksin.
Tie on kapea ja paljon kysymyksiä. Opit siellä rukoilemaan. Kyse on siitä, että joku suurempi on kanssamme koko ajan. Luottamus kasvaa vain näissä hetkissä.
Niin kuin joku viisas on sanonut: “Rohkeus ei tarkoita pelottomuutta, vaan luottamusta.”
Kanjoni on syvä, jyrkkäreunainen ja vaikuttava – aivan kuten elämän haastavimmat vaiheet. Kanjoni on kuva kuin sisäisen kamppailun kohdasta.
Se piirtää sieluun rajaa siirtymäkohdasta.
Ja kun sitten olet perillä, vihreällä niityllä, sisimpäsi on täynnä syvää kiitollisuutta.
Kurkkaa muita Euroopan seikkailujamme allaolevista avainsanosta
sekä Sävyeroja 1-6 : https://pihlajakeinu.com/savyeroja-1/
Ja puskaparkkielämää:https://pihlajakeinu.com/puskaparkit/
