Espanjassa kuulet pienen kellon soivan. Se on veitsenten teroittaja. Hän on kadullasi ja valmis palvelemaan sinua. Hän teroittaa keittiöveitset ja sakset parilla eurolla.

Polkupyörällä tai mopolla kulkevan teroittajan asiakkaita ovat toki enemmänkin torimyyjät, ravintoloitsijat ja baarien pitäjät, joiden teräaseet tarvitsevat erityistä huolenpitoa.

Myös kerran viikossa kuulet erikoista kuminaa ja kolinaa kadulta. Se on kepillä kaasupullojen kylkeen koputteleva myyjä. Jos keittiön kaasu on lopussa, tämän merkkiäänen kuultua kannattaa huikata parvekkeelta tai kipasta ulos asioimaan. Toki uuden pullon voi noutaa itse huoltoasemaltakin.

Ihanaa asiakaspalvelua. Jotenkin leppoista ja välitöntä. Kohtaamisia ja kokemusta.

Kodissamme oli tylsät veitset. Varmasti olet jossain tapauksessa käyttänyt veistä, ja sillä on ollut mahdotonta leikata onnistuneesti ja turvallisesti, koska se oli tylsä. Pahasti teroitettu veitsi tuhlaa aikaamme ja se voi olla vaarallinenkin, koska on käytettävä enemmän voimaa ja painoa. Voi tapahtua vahinkoja.

Mikäli olet lueskellut postauksiani aikaisemminkin, olet huomannut minun viehättyvän esineiden ja asioiden symboliikasta ja niiden tarinoista. Niinpä tämäkin ajatusjuoksu lähti veitsenterottajasta.

Veitsi on työkalu, arvokas ja tärkeä jo esihistoriallisella ajalta. Ne palvelevat käsityötaitoa, mutta samalla ovat vaarallisia kätkien vahingoittamisen tai vihan mahdollisuuden.

Jollakin selän takana kuin veitsi, jolla puolustaa mielipidettään tai oikeassa olemisen tarvettaan. On puolustuskannalla ja äkkipikaisuuttaan tai ajattelemattomuuttaan sivaltaa haavoittaen jotakuta.

Toisella taskussa piilossa kuin veitsi, jolla on valmis katkaisemaan yhteyden, mikäli tulee väärinymmärretyksi tai ohitetuksi.

Tuomitsevuus kertoo oman elämän ahdasmielisyydestä. Siitä, ettei kykene luottamaan rakkauteen. Ei siedä asioita, joita ei hallitse. Sisäinen turvallisuus uupuu ja johtaa pelkoon, varauksellisuuteen.

Mitä syvemmin on kohdannut oman keskeneräisyytensä, sen pienempi tarve on tuomita muita. Mitä voimakkaammin on kokenut anteeksiannon, sitä syvemmin osaa rakastaa.

Sitä uskaltautuu veitsenterottajan käsiin eikä ole vaaraksi ympärilleen. Kipuna sinkoilevat sielun säkeet ja hetken kestävä vinkuva ulina on hyvä, sillä tietää olevansa taitavissa käsissä ja oikeassa teroituskulmassa. Tuloksena on puhdistetut, terävät ajatukset. Terävät, jolla ei haavoiteta vaan leikataan tarkasti.

Erotetaan tunteet ja järki, sielu ja henki. Irrotetaan sielunmaailmasta kaikki niin, että ajatukset saavat hallita ruumista eikä päinvastoin. Karsitaan aikomukset hyvästä tahdosta. Kuoritaan kokemusten ja muistojen pinnat toiveista ja haluista. Leikataan sisäinen syyllisyys ja riippuvuudet pois. Paloitellaan päätöksenteon pintakerrokset ja tavoitteiden esteet. Katkaistaan kuvitelmien ja havaintojen jänteet sekä nivelet. Saadaan ytimet esille. Ja säilytetään taitaen herkkyys, etteivät verestävät haavat ja yhteyden mustelmat estä tyytyväisyyttä ja iloa.

Antaessani sieluni ohjata itseäni, en koskaan voi kokea rauhaa. Sielun kautta, aistien ja tunteiden kautta olemme yhteydessä muihin ja sielullinen ihminen on aina levoton sen vuoksi, mitä toiset ajattelevat, puhuvat tai tahtovat hänestä.  Se tuo mukanaan valituksen, huokailun ja murehtimisen. Siksi on hyvä antaa teroittaa sisin oikeaa käyttöä varten.

Kunnioittava mieli elämän operoinnissa.

---