Tiedät sen. Siirtymävaiheen. Kun ajanjakson tiedät tulevan päätökseen ja on siirryttävä uuteen. On se sitten kohden itsenäistymistä, omaa kotia, opiskelua, uutta työpaikkaa, ihmissuhdetta, lapsen syntymää, eläkettä taikka rakkaan poismenon myötä.
Tai vain omien valintojen seurauksena taikka yllätäin muiden asioiden summana. Elämän muutosvaihe. Oman elämän yksilöllisen merkityksen ja uuteen tehtävään astumisen vaihe.

Siinä välitilassa vielä oleminen ja odottaminen on toisille koettelemus. Yhdelle syvemmän merkityksen hetki. Jollekin se paljastaa elämän syvyyden mysteeriä aivan uudella ja ihmeellisen ihanalla tavalla. Toinen tahtoisi palata tuttuun ja turvalliseen, ahdistuen.
Ennen näissä elämän siirtymävaiheissa oli omat riittinsä ja rituaalinsa. Niitä juhlittiin yhdessä ja koko yhteisön voimin. Nyt olemme usein yksin ja avuttomina, niiden kanssa alastomina.
Tunnemme luopumisen tuskaa tai vaikeutta, jota kukaan ei kosketa. Ei näe.

Tulevaan tuntemattomaan astuminen herättää monenlaisia ajatuksia.
Ja silti odotimme sitä. Odotat. Tätä tahdon.
Siirtymävaiheet ja uudet asiat voivat olla erityisen rankkoja kuitenkin, jos sisimmässä on siteitä takana kuljettuihin askeliin. Tai jos ei ole kerennyt käsitellä kaikkea elettyä.
Tai tarvitsisi lisää elinvoimaa tulevaan aikaan, joka kysyy kasvua. Taikka maalaa tulevat vastoinkäymiset jo nyt eteensä, sen peittäen kaiken ihanan uuden.

Tämä elämää muuttava tai mullistava vaihe ei näy kenellekään. Siirtymävaihe tuntuu sisimmässä aaltoina ja tyrskyinä.
Tämä ei ole tyhjä tila. Ei tarpeeton taikka joutava. Tämä vaihe on voimakas.
Vedenjakajalla seisomista.

Joko valitset itsekeskeisyyden, omien tarpeiden tyydyttämisen ja oma minä muuttuu kaikkea muuta tärkeämmäksi. Tai valitset elämän tietoisen rakentamisen ja uuteen merkityksellisyyteen astumisen, jossa tunnistat, tunnustat ja toimit yhteisen hyvän eteen.
Yhteisöllisyys ja omien arvojen mukainen elämä – mikä valtava onnellisuuden voima näiden yhdistämisessä onkaan. Se on kuin valtaisat puhtaat aallot ja kirkas solina. Täynnä iloa ja innostusta.

Ethän ole elämäsi tai tilanteesi vanki? Seisot vedenjakajalla.
Ei tämän hetken tarvitse olla kriisi, vaikka näyttäisi ettei keinot ja kokemus riitä.
Se, mihin et nyt pysty varautua, Se, mikä on ennakoimatonta. Epätietoisuudessa ja kosketuksesta kaukana. Juuri se kasvattaa ja kasvu on kaunista. Se on.

Vettä tarvitaan kasvuun. Kumarru. Kumarru ja ota vettä oikealta puolen virtaa.
Vedenjakajalla näethän, vesi virtaa eri suuntiin ja päätyy eri vesistöihin.

- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
Tämä oli oppiJalle oikea herkkupaketti. Kiitos .x.
Näin sosiaalipsykologisessa ja empowermentumin -sielullisessa janossa, sain taas elämää, taas elävästi, tukevasti. Kiitos!
Hymyä! Kiitos viestistä. Toisinaan postaus syntyy muutamassa minuutissa, kuten tämä. Joskus ne ottavat aikaa muhiakseen ja ehkäpä joksu pitää synnytys käynnistää ulkopuolelta kohdun! 😉
…Entäpä, jos välitila oikeasti onkin merkki siitä,
ei tyytymättömyydestä, ei elämättömyydestä. ei puutteellisen resiienssin kokemattomuudesta,. Vaan laiskuudesta.. Taitaa viimeksi mainittu vähän kulmiani kohptuttaa siis, sillä kyllä –
Kysehän nimenomaan on elämästä – kokonaisuudesta !
Se – ettei se ole kokijan pysäyttämissä ( Oli se sitten ,työ,kiire, painostus, epävarnuus ,
Sotaisa maailma ….)
Selkä seinää – , yö yötä- vasten . Voi vaikuttaa politiikalta,mutta
Tämän tähden, mitö nyt postaus nosti mieleeni, ajattelen historiaa ,luontoa.
Tässä elämässä ja tämä elämä.
Ei ihninen ole vapaa , ( ja silti on annettu koko ihana kyky rakastaa… Lopahtaa –
Et saavuta, omista, ei onnista, et voi pitää, et vain saa -)
Masennus on kieltoarvo. Kiertoarata. Nyt puhutaankin sitten jo- ( puutu en , kilpirauhasiin enkä edes kivennäisainepuutokseiin…..) häviää…Vähään.
Kaikessa ja elämän pitkässä juoksussa kultuuri onkin kahden kauppaa; ja kolmannen tuulentuiverrus.
Onko sekin vain tarinaa – että kunnioittaa omaa maata, kaupunkialuettaan . . keihäät kädessä .tänään ehkä Torikokousten sijaan , huomenna lakko ja lama tai mellakat … Jossakin , Andalusiassa – Eqvadorissa- Argentina tai Kuuubassa .eihän meillä , ….eihän meillä?
Heippa ja kiitos monista ajatuksista. On kiva lukea, että postaukset herättää miettimään, pysäyttää pohtimaan, kysyy ja koputtaa. Silloin en ole kirjoittnut tavuja turhaan. Kiitos!