Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu.
Vain hidastus avartaa.
Eero Silvasti
Mikäli olet lueskellut postauksiani, olet ehkä huomannut rakkauden mietelauseisiin. Tämä ajatelma tuli mieleen ollessani tehokkaassa kyydissä maantiellä.
Harrastamme moottoripyöräilyä, mutta en nauti niinkään vauhdin hurmasta. Hurmioidun sen tuomista uusista maisemista ja näköaloista. Uusista kokemuksista ja elämyksistä. Tuoksuista, tuntemuksista ja keveyden tunteesta. Siksi on hiljennettävä ja pysähdyttävä.
Saimme vastikään suruviestin yhden nuoren moottoripyöräilijän menehtymisestä. Hänellä oli liikaa vauhtia. Hetkellinen nopeus oli kohtalokkaan suuri.
Vauhti ja kiihdyttäminen voivat olla positiivista tai negatiivista – aivan kuin fysiikan laissakin. Vauhti voi huumata, lumota ja vietellä. Se voi antaa tunteen vapaudesta, kuin tilanteen yläpuolella olemisesta. Voimme kaivata menoa ja meininkiä. Haluta lähteä. Mieliä muutosta. Nauttia sen lumosta ja voimasta.
Vauhti kuitenkin supistaa näköalaa. Siltä jää havaitsematta olevaisen osia, näkemättä taustat tai tulevat.
Vauhdissa menetämme avarat näköalat, vaikka ajassa voitamme matkaa.
Muistaa hiljentymisen voima.
Sillä on myös hetkiä, jota pysähtyvät kadun kulmassa ja muuttuvat ihmisiksi. Siksikin on hyvä hiljentää vauhtia.
