Välimeren kuuman kesämaan talot ovat usein valkoiseksi kalkittuja, sillä se yhdessä valon kanssa kuulemma tappaa mikrobeja. Totta toki on, että auringon ultraviolettivalo voi tappaa jopa 99% kaikista bakteereista ilman mitään kemikaaleja. Tarvitsemme auringon väkevää valoa.
Valo tappaa.
Tämä sai ajatukset tarttumaan kynään.
Päivänvalon kestävät asiat eivät onneksi kuole. Hämärässä, salassa ja pimeässä tehdyt asiat ovat sen sijaan ongelmallisia. Ongelmat kasvavat pimeässä, mutta kuolevat valossa. Läpinäkyvät teot ja avoimuus on valoa. Totuudessa tehdyt valinnat tuovat elämää. Pimeät ajatukset sen sijaan tuhoavat elämäämme sisältäpäin.
Rakastan vaeltamista.
Vaeltaminen valossa on elämää vapaudessa. On puhdas olla. Jos vaellamme valossa, meillä on myös yhteys keskenämme. Näemme toisemme rakkauden valokeilassa.
Nyt olen Suomen suvessa ja valoa on taas. Ilta on kääntynyt jo yön pikkutunneille ja on yhä kirkasta. Tätä valoisuutta keskellä päivääkään ei voi verrata Espanjan valovoimaiseen aurinkoon.
Tämä saa ajattelemaan, että jos se valo, mikä meissä on, on pimeyttä, niin kuinka suuri onkaan pimeys!!
Oman sielun pimeitä kohtia on usein vaikea löytää. Varjoihin ne onnistuvat kätkeytymään kuin yöperhonen puun runkoon.
Luonnollisen pimeyden kokeminen voi toki olla pelottavaa yhtä kuin valonkin. Keinovaloa onkin tarjolla paljon, liikaakin. Monet valitsevat pimeyden kera keinovalaistuksen, koska se ei vaadi mitään. Se sallii.
Pahinta pimeyttä ei ole se, jonka aistii silmillä ja jonka kokee kehollaan. Pahin pimeys on se, joka koskettaa sielua.
Pimeys on vääryys. Valo on totuus.
Valo näyttää, mikä vielä on puhdistamatta tai pimeää elämässä. Rakastan valoa, sillä se osoittaa, mikä odottaa kuntoon laittoa tai muutosta.
Ilman valoa olen pimeydessä enkä pysty näkemään kokonaisuutta. Valo on kuin tappotuomio; kun askelin rohkein astun valoon ja olen halukas tulemaan tuomituiksi, muutun ja näen ihan uudella tavalla. Muutumme tuon kirkkauden kaltaisiksi. Elämän valo tulee silloin sisälle ja totuus vapauttaa sisältä päin.
Joskus elämä tosin käyttää pimeyttä eräänlaisena tehokeinona. On kuljettava kohti pimeyttä kuullakseen. Luottaen vain toivoon, kun ei näe askeltakaan eteen päin. Valo loistaa kuitenkin pian tuohonkin pimeyteen, eikä pimeys voi saada sitä valtaansa. Siksi luota.
Rakastetaan valoa. Siinä on elämä. Elämä on ihmisten valo.
