Oletko miettinyt, kuinka ympärilläsi olevat ihmiset katsovat maailmaa eri tavoin ja toisinaan kuin väärien silmälasien läpi?
En tarkoita vahingossa väärin valittuja dioptereita, vaan niitä näkymättömiä, mutta sitäkin voimakkaampia linssejä. Niitä, jotka vääristävät ajattelua, keskustelua ja arjen kohtaamisia.
Nuo linssit, jotka värittävät kaiken mustaksi tai valkoiseksi – ilman sävyjä. Nuo linssit, jotka tekevät jokaisesta eri mieltä olevasta lauseesta uhkan. Ikään kuin olisit häntä vastaan, ellet ole samaa mieltä.
Ne ovat linssit, jotka kiinnittyvät kasvoille ylpeyden, pelon, loukatuksi tulemisen tai vihan vimmalla.
Monia asioita revitään ääripäihin. Keskustelu ei ole vastavuoroista tutkimista, vaan kuin kilpahuutoa. Kuka on oikeassa. Kenen puolella. Kenen ajatus hyväksyttävin.
Jos et ole samaa mieltä, olet heille vastapuoli. Jos et hyväksy sataprosenttisesti, olet kuin vihollinen.
Asiat ajavat ohi ymmärryksen ja yhteyden.
Väärät silmälasit- syndrooma. Mietin.
Muistatko, kun katsoit maailmaa tietynlaisten linssien läpi liian kauan, unohtaen miltä näyttää ilman niitä. Se vaati myöntämään, että voi olla vaikka väärässä.
Tai ainakin, että jokin toinen näkökulma voi olla myös kaunis.
On helpompaa pysyä kiinni omassa näkökulmassaan kuin tunnustaa, että ehkä omaa ajattelua voisi säätää. Että ehkä linssit, joiden läpi katsoo maailmaa, ovat huurtuneet pelosta, kasvatuksesta, kulttuurista, pettymyksistä tai uskollisuudesta jollekin periaatteelle.
Tai ylpeydestä. Siitä syvästä halusta olla oikeassa viimeiseen hengenvetoon asti.
Moni elää sanoittamattoman arkuuden, epävarmuuden tai vähäisyyden kanssa. Ei siksi, että totuus olisi liian vaikea, ei. He rakastavat vilpittömästi totuutta, mutta katsovat sitä väärien silmälasien lävitse peläten jotain.
Oman ajattelun kyseenalaistaminen tuntuu kuin uhkalta. Kuin joustavuus olisi sama kuin heikkous. Että avoin mieli tarkoittaisi luopumista jostain tärkeästä.
Kuitenkin kun on uskaltanut katsoa itseensä ja tuntee oman arvonsa, ei tarvitse muiden hyväksyntää vahvistaakseen niitä. Silloin ei koe erilaisuutta uhkana. Silloin kuuntelee ymmärtääkseen – ei vastatakseen.
Todellinen vahvuus on kykyä pysähtyä ja katsoa – myös silloin kun se haastaa omat uskomukset.
Erityisesti silloin.
Keskustelusta tulee kilpailu niin kauan kuin oikeassaoleminen pitää otteessaan.
Keskustelu ei ole kohtaaminen.
Päätöksistä tulee puolustautumista, ei harkintaa.
Ja ihmisyydestä tulee ase, ei yhteys.
Millaiset linssit juuri nyt on sinun nenälläsi? Mitä, jos ne ovatkin väärät silmälasit?
Väärät ne ovat, jos oma näkökulmasi vaikuttaa siihen, miten kohtaat ihmisen, ilmiön, keskustelun.
Entä jos sovittaisimme toisenlaisia laseja. Niitä lempeyden ja laajuuden. Kyllä, näytät silloin kovin erilaiselta. Ehkä et tunnista itseäsi heti. Ehkä vierastat jonkin aikaa ja edessäsi oleva avautuu outona.
Ehkä vaihtaisimme näkökulmaa – ei siksi, että olisi väärässä, vaan siksi, että haluaa ymmärtää enemmän ja nähdä selkeämmin.
Silmä symboloi sisäistä näkökykyä – kykyä erottaa ja nähdä kirkkaasti se, mikä on hyvää toisessa. Jos näkökyky on vääristynyt, tilanne on vakava.
Maailma muuttuu, kun joku uskaltaa nähdä kirkkaammin.
Matteuksen evankeliumi 6:22–23
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
