Yksi asia, jota odotin.
Luonnossa nuotion teko. Notskilla grillaus. Vapaa tulen loimu ja lämpö. Sitä ei parane Espanjassa tehdä. Luonto on siellä niin karrelle kuivunutta. Suurin osa valtavista metsäpaloista on tupakan tumpin tai muun pikkukipinän aiheuttamia.
Mökillä ja Suomen luonnossa nuotion sytyttäminen mahdollista. Varsin huolettomastikin, kun joka päivä on ripsauttanut vettä.
Joku sanoi, että nuotio on suomalaisille yhteenkuuluvuuden ja yhteyden paikka. Tulen lämpö vetää meidät sisään ja sen valossa jaamme tarinoita ja kokemuksia. Muistoja, jotka vahvistavat keskinäistä ymmärrystä.
Voisi katsella loputtomiin liekkien eloa. Se on täynnä elämää ja voimaa. Tunnelmaa, jota ei mistään muualta saa. Liekki kuin elämää tasapainottava kosketus.
Monta eri tasoa liekissä.
Sininen osio liekin ympärillä kuin pyhyyden tärkein ilmentymä. Aivan kuten taivaansinikin. Se on kaikkialla läsnäoleva. Liekin erikoinen sinisyys kuin Kristuksen silmät. Kuin ensimmäinen ja ylin ilmentymä. Sininen liekki kuumin liekki. Se, mistä kaikki elämä ja lämpö virtaa. Ja joka samalla polttaa kaiken.
Ja liekin sinistä osaa seuraa valkoisuus. Kuin lähdettä, josta kaikki peräisin. Luomisen lähde. Kaikkeuden lähde. Tyhjyyden lähde. Siinä tarve valaista, levitä ja sytyttää muitakin. Puhtaalla liekillä.
Nuotio pitää rätinäänsä. Se polttaa pois kaiken kuonan ja epäpuhtauden. Perusteellisesti ja kokonaan sulattaen sen, mikä on puhtaaseen sekoittunutta ja kelpaamatonta.
Tiedät, että kuuminta on tuo sininen liekki. Katse, joka paljastaa kaiken. Kristuksen sinisinä palavat silmät. Niihin katsoessa et tahdo kääntää katsettasi pois. Kuin nuotion liekkiä tahdot katsoa loputtomiin, sillä se puhdistaa.
Kaikesta.
Vaikka polttaa.
Nyt on kuitenkin vaahtokarkkien aika astua nuotioon liekitettäviksi.
Pehmeät vaaleanpunaiset ja puhtaan valkoiset vaahtókaramellit. Siirappiset, maissista ja sokerista valmistelut makeiset. Ennen muinoin tehtiin ruusun juurista kuulemma.
Paahdetut vaahtokarkit nostalginen nuotioherkku. Tätä olin odottanut.
-Paahdettu sielu, kuiskaa nuotio rätisten.
Jään kuuntelemaan.
Miten nälkäinen on ihminen ruokkimaan ihmissieluaan. Kuinka suuri onkaan uteliaisuus sielun sisällä. Ja lämpöisten sanojen nälkä täyttänyt sielun todellisen tarkoituksen.
Sielu paahtunut sanoista.
Sanoista, jotka eivät olleet hyviä, rakastavia ja oikeudenmukaisia. Sellaiset olisivat puhdistaneet sen. Paahdettu sielu pinnalta muuttunut, mutta sisältä muuttumaton.
Kääntelen vaahtokarkkia nuotiossa. Elämässä on kyse ajatuksista ja valinnoista. Siitä, minkä antaa koskettaa sieluaan ja minkä ei.
Jaska Jokusta täytyy juhlia nyt samalla tässä nuotion ääressä. Tänä vuonna hän on 75-vuotias. Tämä Charles M. Schulzin Charlie Brown -sarjakuvahahmon, Jaska Jokusen ansiotahan on, että nuotiolla paahdettavat vaahtokarkit ovat tulleet osaksi meidän kaikkien seikkailijoiden herkkuhetkiä.
PS. Somessa tuli juuri vastaan omatekoinen resepti vaahtokarkkeihin. Terveellinen mansikka tai limemaku. Ja vaahtokarkkivanukas. Ehkä pitää kokeilla. 🙂
* Tästä voit valita teemakategorioiden mukaan postauksia:
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
Tästä klikkaamalla näet tämän viikon aikaisemman postauksen:
