Ulkosuomalaisen lapsen ja nuoren maailma on usein täynnä ristiriitoja. Kauniita ja kipeitä ristiriitaisuuksia.
Toisaalta hän elää monikulttuurisessa ympäristössä, mutta toisaalta tuntee itsensä juurettomaksi ja yksinäiseksi. Vapaus ja kaipuu vuorottelevat.
Lapsi, joka on syntynyt ja tai kasvanut muualla kuin kotimaassaan, kantaa mukanaan jatkuvaa kysymystä: Missä on kotini?
Kotimaan kielellä puhuminenkaan ei aina takaa täydellistä yhteyttä kotimaahan tai omanmaalaisiinsa. Ympäröivä kulttuuri ja kielenkäyttö tuntuvat toisinaan vierailta.
On suloista havaita, kuinka kotimaasta lomalle tänne tulevat ystävät ja perheen tekemät kotimaan matkat luovat hetkellistä tunnetta kotiinpaluusta. Silti erilaisuus on kasvanut jonnekin syvälle.
Kodin käsite on muuttunut.
Lapsen sisimmässä tämä juurettomuus on erityisen vahvaa. Ei ole paikkaa, johon voisi täysin tuntea kuuluvansa.
Ulkosuomalainen lapsi on aina vähän välimuodossa – ei täysin kotona siellä, missä on kasvanut, mutta ei myöskään täysin kotona siellä, mistä hänen juurensa ovat.
-Kotona on kai lentokoneessa, missä ei tarvitse kaivata mitään, – niin kuin yksi nuori sanoi.
Ikävä kotimaahan on voimakas tunne. Se ei ole fyysisen kaipuu. Se on syvällä sisimmässä ajatus siitä, että osa itsestä on jäänyt sinne, minne juuret ulottuvat.
Se ei ole vain paikan kaipuuta. Se on ihmisyyden kaipausta. Sitä osaa itsestä, mikä ei koskaan täysin muutu, vaikka ympäristö ja elinolosuhteet muuttuvat jatkuvasti.
On kipeitä ne hetket, kun ulkosuomalainen lapsi kokee yksinäisyyttä vaikka ympärillä on paljon iloisia ja aitoja ystäviä. Kun on vaikea löytää yhteys muihin, vaikka ystävyyssuhteet ovat lämpimiä.
Kulttuuri on tuonut olemukseen ja ajatteluun eroja. Joskus tuntuu, ettei lapsi tai nuori kykene ylittämään tuota muuria. Tunteet jäävät sisään, ja muiden kulttuurien ja tapojen ymmärtäminen vie aikansa.
Kolmen kulttuurin kasvatin kokema yksinäisyys synnyttää ajatuksia, ettei ei ole täysin osa kummankaan kulttuurin ytimessä, vaan on jäänyt jonnekin välille. Jonnekin outoon tilaan, mitä supisuomalaiset ystävät eivät ymmärrä ja itsekin on vaikea käsittää.
Aikuiset ihastelee, kuinka ulkosuomalaisuus tuo valtavaa rikkautta lasten elämään. Kuinka eri kulttuurien ympäröimänä oppii arvostamaan monimuotoisuutta ja kehittyy kyky sopeutua ja kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa. Kuinka kansainvälisyys avaa ovia maailmaan, jossa rajat ja kulttuuriset erottelut tuntuvat vähemmän merkityksellisiltä.
Ja kuinka ulkosuomalainen lapsi saa mahdollisuuden kasvaa joustavaksi, sopeutuvaksi, suvaitsevaksi ja eri kulttuurien moninaisuudesta nauttivaksi. Kuinka he osaavat nähdä asiat monista eri näkökulmista ja ymmärtää maailmaa laajemmasta perspektiivistä. Heille kansainvälisyys ei ole vain tapa elää, vaan se on elämän osa. Miten upeaa!
Ja samaan aikaan lapsi kokee juurettomuutta ja selittämätöntä kaipuuta, jota kukaan ei sanoita.
Kaipuuta pieneen maailmaan. Sinne, missä ei olisi niin paljon vivahteita ja merkityksiä.
Sinne, missä ei voi eksyä itseltään.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
