Kesää olemme viettäneet täällä Suomessa mökillä. Kaadettuamme jälleen puita, sahattuamme ja pilkottuamme niitä puuvajaan, oli mukava tehdä samalla tuohuksia. Irrotella koivun tuohta suurina levyinä ja pitkinä nauhoina, siisnoina puun rungoilta.
Tuo valkoinen puun kuori säilyy kymmeniä vuosia, jos niikseen haluaa. Sitkeä, kosteutta kestävä ja lahoamaton tuohi on arvokasta.

Voisi kokeilla opetella tehdä tuohivirsut, kontin tai vaikka lipin. Eikö aikanaan siitä tehty vihkisormuksia, jopa kalaverkkoja, kanootteja ja kotien kattojakin?
En muistanutkaan, että huosiaimen eli tuohipesimenkin teko oli aikoinaan Suomessa tärkeää.

Trähus.fi – firma myy käsityönä tehtyjä ihania tuohiesineitä
Tuohta irrottaessa ja mahlan tuoksutessa sitä miettii vanhoja uskomuksia. Tähänkin on muinoin kiinnitetty menestyksen ja rikkauden uskomuksia. Ihmekö tuo, että tuohta vieläkin lompsissa sanotaan olevan.

Propellor-firma myy kauniita, aitoja ono-tuohilamppuja
Suomi-matkailun esitteessä Paanajärven paimenpoikakin puhaltaa tuohitorveen. Akseli Gallen-Kallelan töissä koivut ovat näkyvä osa viestiä; maamme puhtautta ja toivoa. Se tässä hetkessäkin tuoksuu.
Tuohen tuoksuissa hoitavaa valkoista luonnon voimaa. Koivun oksissa onnea. Niillä saunassa toisiamme vihdotaan.

Paahka-fi firmasta voi tilata myös kauniita tuohiruusuja
Pioneeripuulla on opetusta – koivu sopeutuu ja valloittaa vahingoittuneen tai tuhoutuneen maiseman ja luo sinne elämän vehreyden.
Mutta yksi tuohisiivu jäi käteeni. Se kuiskasi ääneen: Syty ja pala.
Tuohi syttyy herkästi ja tuoksuu upealle.

Voi olla sytyttämässä rakkauden tulta. Tuli on erinomainen kuvaus rakkauden toiminnasta. Se tuo mukanaan lämmön, läsnolon, puhtauden ja innostuksen. Se toimii valona. Se lohduttaa palelevaa ja yksinäistä. Se on väkevin kakista voimista. Se puhdistaa ja se sulattaa.
Syty rakkaudesta ja pala.
Hyvää tuoksuasi ei silloin voi estää aistimasta ja lämpöä kokemasta.. Tuo toivoa ja valoa.
” Nuorena, rakastin”
, tuohta uii – ( joo) – muistatko sen ” Varapäre*” .
Kyllä, varapäreen saimme häälahjaksi 30 vuotta sitten, oli kirjahyllyssä vuosikausia ja on yhä tallessa. 🙂 Niitä on hyvä olla!:)