On sanoja, jotka jäävät leijumaan yläpuolellesi pitkäksi aikaa, kuin tummat pilvet. Ne eivät haihdu, eivätkä hajoa. Ne eivät vain kosketa, vaan haavoittavat pitkän aikaa.
Ne ovat sanoja, jotka jäävät kaikumaan mielessämme, kun keskustelu on päättynyt. Ne ovat sanoja, jotka voivat liittyä pettymysten ja väärinymmärrysten hetkiin, mutta myös tulkintoihin ja kipuun, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Kaikki alkaa pienestä säröstä sanassa. Lauseesta, jonka ei ollut tarkoitus satuttaa. Odotimme ymmärrystä ja saimmekin tyhjyyttä. Siitä syntyi pettymys. Siitä, ettei meitä nähty, kuultu, ymmärretty oikein.

Pettymyksen tunne on ehkä yksi vaikeimmista käsitellä. Pettymyksen myötä ilmenee sanoja, jotka eivät ole rakentavia – ne ovat tummia ja raskaita, joka peittää kirkkauden.
Pettymyksen ääni on epätoivon sävyttämä, ja se estää näkemästä selkeästi tilannetta kokonaisuudessaan.

Tulkinnat ovat kuin varjoja. Ne venyvät ja muuttavat muotoaan valon suunnasta riippuen. Sama sana, joka eilen oli lempeä, satuttaa tänään. Sama ele, joka eilen huokui aitoa välittämistä, on tänään välinpitämättömyyden kietoma.
Kuinka paljon elämä onkaan täynnä hetkiä, joissa voi tulla ymmärretyksi tai väärinymmärretyksi.

Väärinymmärrykset ovat usein siellä, missä tummat sanat pääsevät syntymään. Syntyy kipu, joka saa aikaan syviä railoja, jotka jakavat meidät toisistamme.
Tulkinnat ovat tuo näkymätön tekijä, joka värittää sanojamme. Ajatukset, jotka tulevat esiin keskustelun aikana, voivat olla värittyneitä omilla toiveillamme ja odotuksillamme.
Se, miten käsitämme jonkun toisen sanat, voi olla hyvin erilainen kuin heidän alkuperäinen tarkoituksensa. Tämä epäselvyys tuo elämään kipua.

Kipu on suurin syy siihen, miksi sanat tummuvat. Mutta tummimmillakin sanoilla on valonsa. Ne opettaa jotakin itsestämme. Ne näyttää, mitä toivomme, kaipaamme, tarvitsemme.
On hyvä, että tummat sanat jäävät mieleen, koska niiden tuoma kipu muuttaa meitä. Kun kipu tuntuu voimakkaalta, sen voi purkaa ulos mustina sanoina. Sen on syytä puhdistaa sisimpämme.
Pimeyden esteet eivät määritä meitä pysyvästi. Valo voittaa aina.
Kaiken kokeman jälkeen on ihana valita valon sanat, sillä ne tuovat elämää. Tummien viikkojen jälkeen auringon valo ja lämpö on suloisinta sielulle.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet