Miten ihana taas saada istahtaa kirjoittelemaan.
Tänään ajatuksissani on ollut tukahduttaminen. Katselin illan pimetessä kynttilöitä. Niitä olin asetellut ulos tuikkimaan iloa ja tunnelmaa. Mikä onkaan suloisempaa, kuin lopetella päivän touhuja rauhallisessa +32c lämpöisessä tunnelmassa ulkosalla. Kaskaat soittelevat puissa, on hetki sammutella kynttilät ja kietoa kiitos sydämeen tästä päivästä.
Sammutan kynttilät tukahduttamalla. En puhaltamalla. Sillä olen kuullut, että näin toimiessa se savuttaa vähemmän ja on turvallisempaakin.
Tukahduttaminen on turvallisempaa. Siinä se ydin onkin!
Kuinka usein tukahdutamme tarpeita ja tunteita, koska muulla tavoin toimiessamme tilanne voisi muuttua epäedulliseksi. Se alkaisi savuta ikävästi tai muotoutua jopa vaaralliseksi itsellemme tai toisille. Se voisi johtaa synkkään hetkeen, loukkaantumiseen, jopa räjähtämiseen.
Oletko koskaan kokenut sisäistä kehotusta nostaa jokin ikävä asia esille? Nyt olisi kuitenkin väärä hetki nostaa kissaa pöydälle, ajattelit. Jäit odottamaan parempaa hetkeä. Ehkä asiat muuttuvatkin, kun vain odotat. Odotit. Odotit. Ja aloit voimaan huonosti.
Hetken kriisiyttäminen on taito, joka tuo sisäistä hyvinvointia. Se ei kuulosta siltä, eikä tunnu siltä, eikä aina näytäkään. Mitä pidempään venytin aikanaan häiritsevän asian esille ottamista ja tukahdutin tunteet siihen liittyen, sen huonommin voin. Ja samalla oli ristiriidassa. Ehkäpä olen vain liian pikkumainen pienistä asioista. On tärkeämpää laittaa toisten tunteet ja tarpeet nyt etusijalle, ajattelin.
Rakkaus huomioi toisen olon, mutta samalla kun ei huomioi omia tarpeita, on turhautunut. Odottaa, että toinen ihan omasta aloitteisesti huomaa, ettei kaikki ole nyt aivan hyvin. Aivan kuin hänellä olisi kykyä lukea sielusi syvimpiä sivuja sinun itsesi piilottaessa ne. -Mutta silloin hän ainakin olisi valmis ja halukas keskustelemaan. Silloin olisi oikea hetki. Passiivinen kiukkukin laantuisi silloin.
Tämä on vale. Ja vale on kallis hinta hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Omaa sisimpää ei pidä vertailla, uhrata, eikä ohittaa. Omien tarpeiden tukahduttaminen ei ole huomaavaisuutta eikä epäitsekkyyttä. Se johtaa ahdistukseen, jopa terveyden heikkenemiseen, unettomuuteen, masennukseen, riippuvuuksiin.
Ympäröidä itsensä rakkaudella. Se on tärkeää. Auttaminen on tunteita ja tarpeita vaivaavan asian piirittämistä, ei ahdistamista. Se on kuin kokenut paimenkoira, joka tietää ohjata laumaa oikeaan suuntaan. Se on viisautta ja rohkeutta kohden päämäärää.
Anna sydämesi liekin palaa. Kun ei tukahduta sisällä eläviä asioita, vaan aloittaa keskustelun, voi toki aikaan saada salamoita ja jyrinää. Mutta tunnemyrskyn jälkeen on sielussa ihanan tyyntä.
Älä pelkää seurauksia, kun tiedät toimivasi oikein. Siinä on onni. Ole rohkea ja rakasta oikeutta.
