On öitä, jolloin todellisuus hälvenee. Ja on öitä, jolloin totuus on edessä selkeämpänä kuin kirkas aamu. Oivallus siitä, että sydän on valmis johonkin uuteen – vaikkeii vielä tiedä, mitä se on.
Silmät sulkiessa avautuu toisenlainen todellisuus – sellainen, joka ei kysy, mitä sait aikaan tänään, vaan mitä uskallat vielä uneksia. Siellä maailma ei tunnu niin kulmikkaalta, kiireiseltä, vaativalta, viiltävältä.
Niinä öinä kuljet kuin hahmo jostain muinaisesta tarinasta.
Kuin kertoja, joka kantaa sydämessään tuhatta ja yhtä tarinaa. Jokainen niistä kietoutunut kiitollisuuteen ja rohkeuteen. Surunkin kautta.
Onni on yö – ei siksi, että se katoaisi, vaan siksi, että se liikkuu mukana. Se kantaa, kun sydän on kevyt tai kun se on valmis.
Onni on juuri tässä. Höyhenen kevyt hetki. Kuin satu, joka syntyy yön pehmeässä pimeydessä, kun mikään ei paina.
Kaikkein kauneimmat sadut eivät ala sanoilla “olipa kerran”, vaan niillä, joita ei koskaan lausuttu ääneen. Niillä, jotka vain koetaan.
Tuhat ja yksi yötä.
Ajattele, kuinka monta iltaa on ollut ennen tätä. Kuinka monta yötä kuljettu, etsitty, uneksittu, rakastettu, petytty ja uskottu uudelleen.
Tarinat eivät ole satua vain siksi, että ne eivät ole totta – ne ovat satua siksi, että niissä on totuuksia, joita arki arkana eräänä aamuna uskaltaa kertoa.
Juuri tarinan kautta ymmärrämme, mitä kaipaamme. Mitä sydän ei vielä osaa sanoittaa.
Sisälläsi tuhat ja yksi.
Olet kuunnellut hiljaisuutta, rakastanut varovaisesti, rakentanut ja antanut sen sortua – vain rakentaaksesi uudelleen.
Satujen ytimessä on aina toivo. Ja se tekee jokaisesta yöstä mahdollisuuden uuteen alkuun.
Uusiin ihmeisiin.
Sydämessä tuhat ja yksi tarinaa, ja vielä yksi.
Se yksi, joka on vielä kirjoittamatta.
Se yksi, joka voi alkaa tänä yönä.
Yöt usein elämän vaikeimpia hetkiä, jolloin Jumalankin läsnäolo tuntuu kaukaiselta.
Yö ei ole vain vuorokauden pimeä hetki – se kantaa syvää merkitystä. Se kantaa koetuksen, odotuksen, kaipuun ja vastausten viestiä.
Yö on pyhä tila, kun oma mieli hiljenee.
Yöt ovat uskollisuuden mittaamisen aikaa.
Tähtitaivaan alla tuhat yötä, vaan vielä yksi.
Yksi, joka pysäyttää levottoman kyselyn.
Joka ei enää etsi, vaan suostuu löytämään.
Yksi, joka muuttaa suunnan.
Yksi, joka ei vain kulu pois aamuksi – vaan jää.
Jättää pysyvän jäljen.
Yksi yö, ja tähdet tuntuvat olevan lähempänä.
Ei siksi, että taivas olisi matalammalla,
vaan siksi, että sydän uskaltaa katsoa ylös.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
