Lähdin käymään Suomessa, kotimaani kauniin talven ja hurjien pakkasten keskelle tapaamaan rakkaita. Toisiin maisemiin täältä valon ja lämmön keskeltä Espanjasta. Ja vaikka muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko elämäni olenkin Suomessa asunut, tuo harmaus ja päivien pimeys oli jälleen vahva kokemus.
Maisema syntyy toki vahvimmin aina katsojan silmissä ja sielussa. Kuitenkin Pohjolan elämä on niin erilaista.
Yhä useampi keikkatyöläinen, etätyöläinen ja eläkeläinen muuttaa talvikaudeksi Suomesta pois. Suomalaisten muuttovauhti ja talvehtiminen muualla on hurjassa, kiihtyvässä nousussa. Siirtolaisuusinstituutinkin vahvistamana ulkomaille muutti viime vuonna pysyvästi pitkästi yli tuhat suomalaista ja suosituin kohde on Espanja. Enkä ihmettele.
Toisiin maisemiin lähtiessä Kela suosittaa, että kolmen kuukauden ulkomailla oleskelusta tehtäisiin aina ilmoitus. Alle puolen vuoden poissaolo Suomesta ei kuitenkaan vaikuta sosiaaliturvaan, joten matkustusilmoitus jää siksi monelta tekemättä.
Toisiin maisemiin sielu kaipaa joskus moninaisistakin syistä.
Maiseman vaihto ei helpota ahdistusta, ei poista ongelmia, eikä tuo odotettua vaihtelua tiukkaan arkeen. Ei edes tuo vastauksia kysymyksiin. Vaikeudet muuttavat vaan muotoaan.
Joulutoiveekseni kirjoitankin, ettei kukaan lähtisi tosiin maisemiin löytääkseen jotain.
Ongelmia pakoon juokseva ei koskaan voita kisaa. Totuudelta matkalaukkuun livahtava pelko on määränpäässä vain vahvistunut. Itsensä kanssa on pystyttävä elämään sovussa missä vain. Vain kosketus sisimpään ja toiseen ihmiseen tekee elämästä lämpöistä ja valoisaa missä vain.
Joulutoiveena kirjoitan, ettei kenenkään tarvitsisi pakon edessä tehdä päätöksiä lähteä. Ettei kenenkään havainnot maalaisi kangastusta levähdyspaikasta. Ettei kokemukset ajaisi pois rakkaiden luota. Ettei kylmä elämä kuiskisi epäluottamusta. Sillä tämän pimeän hetken välttely voi estää uuden elämän alun.
Toisiin maisemiin on lähdettävä rauhassa ja rakkaudesta elämään.
