Lapsena istuttiin pyöräntarakalla pyöräajelulla isin kanssa tai matkaten lähikauppaan äidin kanssa. Reppu kiinnitettiin “mustekaloilla” tarakalle koulumatkan ajaksi. Luokkatoverin tarakalla saatiin kyyti, kun ei jaksettu itse enää kävellä. Oman pyörän tarakalla kyyditsin itse aikanaan lapsiani päivähoitoon. Lastenpyörän tarakalle kiinnitettiin nukelle pieni istuin.

Muistan kaikista näistä sen hauskuuden, kun taputteli ja kutitteli nauraen polkijan selkää tai kun tarakallaolijana nukahti tasaisen kyydin huminassa.

Nykyään tarakka pitää usein ostaa erikseen ja kiinnittää polkupyörään, mikäli sen muut rakenteet kestävät kantaa painoa. Se rakentaa reunukset, jotka kantavat suurta määrää tavaraa. Se luo tilaisuuden kuljettaa. Se tasaa painoa kantaen heikompaa kulkijaa.

Tänään huolsimme mökkipolkupyörät ja tarakka alkoi puhua.

Huomata tarakan olemassaolo ja mahdollisuudet. Nähdä olevaisen kyky helpottaa matkantekoa. Muistaa tuo selän takana oleva paikka, jolla voi auttaa itseä ja toisia. Ottaa kyytiin ja iloita yhdessä tiellä.

Paino jakaantuu tarakalta tasaisesti eikä hidasta kulkua. Tärkeät tavarat pysyvät hyvin matkassa ja kyyditseminen on vaivatonta.

Selän takana oleva tarakka ei ole tarkoitettu ikävien asioiden kerryttämiseen.

Meissä kaikissa oma tarakka.

Miksi sijoittaa painavia asioita etusarviin tai koriin, mikä heiluttaa ohjaamista! Siirrä lasti taaksesi. Pois silmiesi edestä heilumasta. Muuta arkisten ajatustesi paikka. Huomaa niille sopivampi painopiste.

Ota tarakka käyttöön. Anna huomiosi sydämen painolastista pois, sille tarkoitettuun paikkaan. Siirrä ne selkäsi taakse. Ei se häviä, etkä kiellä olemassa oloa, vaan paino jakaantuu tasaisemmin ja sinä jaksat paremmin.

Ja ota kyytiisi hän, joka ei jaksa kulkea omin jaloin enää. Sinulla on siihen sopiva väline – sydämesi takatarakka. Ei se väsytä sinua. Pian kuulet hänen jo nauravan.

Paino jakaantuu hyvin tarakalta.

---