Espanjalaisilla syvän tumman puhuvat hiukset. Yleensä. Ja paksut. Ja hasselpähkinän tai ruskean väriset silmät. Tummat piirteet saatu syntymälahjana. Espanjalaiset tosin vaalentavat hiuksiaan ja naiset ihailevat vaaleaa kuontaloa.
Vuoden 2500 eKr. paikkeilla Iberian niemimaalle alkoi tulla Keski-Euroopan kautta paimentolaisia, jotka olivat lähtöisin Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta.
Ja 500 vuotta myöhemmin Espanjan alueen asukkaiden perimästä oli muuttunut jo 40 prosenttia. Lisäyksiä oli tullut eri ilmansuunnista, Italiasta, Pohjois-Afrikasta ja Pohjoisesta. Noin neljänneksellä espanjalaisista sanotaan olevan juutalainen perimä.
Tummia geenejä siis paljon.
Näet espanjalaisilla naisilla harvemmin lyhkäisiä hiuksia.
Kulttuurinen juttu perimän lisäksi nämä hiuksetkin. Kulttuurin sisäiset normit sanelevat hiuksiinkin liittyviä merkityksiä ja uskomuksia, jotka muokkailevat asenteita hiusvalintoja kohtaan.
Historiassa hiukset symboloivat voimaa ja hiuksettomuus alistumista, mutta nykyään hiuksettomuus taitaakin symboloida voimaa, kun ajattelemme sotilaita, miehiä, liikenaisia.
Ennen vain syöpäläisten takia leikattiin lyhyeksi taikka lyhyet hiukset oli naisella varma merkki sairaudesta.
Hiukset voivat olla myös häpeän lähde. Sodan tai vankeuden aikana, ja tietyissä kulttuureissa yhä, hiusten ajeleminen tai leikkaaminen tapa nöyryyttää ja epäinhimillistää. Hiukset voivat olla kapinan kirje tai vaatimattomuuden viestikin.
Ehkäpä vakaumuksista pehkolla voidaan kertoa paljonkin.
Yhteiskunnallista asemaa ja ylellisyyttäkin niillä voidaan julistaa. Seksuaalisuuden, siveellisyyden, vaurauden ja säädyn ilmentäjänä nuo hiussuortuvaiset.
Aikoinaan hiukset merkkinä naiseuden kauneudesta ja naisen sosiaalisesta asemasta. Aina ne lie on liitetty vahvasti kuitenkin henkilökohtaiseen identiteettiin.
Tähkäpäät oljenvärisiä. Tummat kutrit kuin kastanjaiset. Pitkät hyvinvoivat hiukset kuin kruunu – sanotaan. Vastaavasti heikot ja huonot kuin harakanpesä – kuulet.
Todella harvoin kirjoitan omista henkilökohtaisista asioista. Nyt sain kysymyksiä minut tuntemilta, miksi en kirjoittaisi myös jonkun postauksen hiuksista ja siitä, kuinka hoitaa pitkiä hiuksia. Tässä siis nyt tulee toivomuksesta sellainen kevyt postaus. 🙂
Itselläni ollut aina pitkät hiukset. Lie jo viisivuotiaasta saakka pitkä palmikko, poninhäntä tai ranskalainen letti. Olen saanut koko elämänpolun matkan kaunista palautetta hiuksistani. Aikanaan hiukseni olivat lantiolle saakka, nykyään puoleen välin selän. Värikin on vaihdellut kanelista tähkäpäähän ja kastanjasta kahviin.
Moni haaveilee hulmuavista hiuksista ja haluaisi kasvattaa pitkät kutrit. Viimeisen viiden- seitsemän vuoden aikana onkin lisääntynyt pitkät hiukset naisten keskuudessa. Aikaisemmin olin enemmänkin joukossa niitä harvoja, joilla oli pitkä tukka.
Ympärillä heitäkin yhä enemmän, jotka ovat menettäneet tai antaneet hiuksensa.
Tiedän myös naisia, jotka jättävät leikkaamatta hiuksiaan osoittaakseen sillä sukupuolirooliaan. Ja on naisia, jotka pitkillä hiuksillaan edustavat omistautumisen ja puhtauden valintaansa.
Omalla kohdallani pitkät hiukset liittyvät naiseuden voimaan, kokemukseen kauneudesta ja valitsemaani persoonalliseen tyyliin.
Hiustenkasvulla neljä vaihetta – kasvuvaihe kuulemma 2-7 vuotta, siirtymävaihe alle kuukauden, lepovaihe kolme kuukautta ja sitten seuraa poistippumisen vaihe. Kasvuvauhti vaihtelee riippuen iästä, hormoneista, ruokavaliosta ja kaikesta muustakin, mikä soluihin vaikuttaa, kuten uni, lepo, happi, rasvat…..
Hiusten katkeilua ja haaroittumista estän päivittäisellä kosteutuksella ja niin ravinnosta kuin hoitoaineissa luvatuilla proteiineilla.
Kasvuvaiheeseenkin voinee vähän vaikuttaa. Päänahanhieronta aktivoi verenkiertoa, hiuspohjan ja hiustuppien kunnollinen puhdistaminen vanhoista solukoista on tärkeää ja lisäksi riittävä rauta- ja muu mineraalien tasapainoinen pitoisuus kehossa.
Hiuksia en myöskään pese jatkuvasti, vaan pari kertaa viikossa ja käytän joka kerta paksua hoitavaa maskia. Kerran parissa kolmessa kuukaudessa puhdistan syväpuhdistavalla shampoolla. Ja tietysti huuhtelen hiukset pesun jälkeen viileällä vedellä, jotta niiden pintasolukko sulkeutuu ja ehkäpä vähän näyttää kiiltävämmältäkin sen vuoksi. Näin olen ymmärtänyt viisaammilta.
En myöskään käytä hiustenkuivaajaa kuin joskus hätätapauksessa, eli annan hiusten kuivua aina luonnollisesti. Pesun jälkeen levitän niihin jätettävää hoitobalsamia.
Hiusten kuivuttua suihkutan niihin vielä kosteuttavaa suihketta, ja sen käsittelyn teen joka ilta. Muut käsittelyaineet ja muotoilutökötit ovat olleet omassa hiushoitorutiineissa aikalailla vieraita.
Millaista harjaa sitten käytän? Onko harjasten paras olla luonnonharjasta ja tiheää?
Käytän harvapiikkistä kampaa vain. Tärkeintä, että hiukset ovat kauniisti ja huolitellusti uuteen päivään. Ajattelen sen olevan huomaavaisuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Eli huomaat, ettei hiustenhoitorutiinini sisällä mitään ihmeellisiä taikoja tai salaisuuksia. Oma kuontaloni on kuiva ja huokoinen, ennemminkin hiukset ovat karheat kuin kiiltävät eli ne vaativat omanlaisensa huolenpidon. Sen olen kampaajien ammattitaitoa kuunnellen sekä kokeilemalla ja etsimällä löytänyt.
Hius on armollinen, sillä tiedät heti, sopiiko tuote sille vaiko ei.
Ajattelen niin, ettei missään asioissa elämässä pidä kopioida, matkia, jäljitellä asioita löytääkseen parhaan tuloksen. On löydettävä oma polku. Itsensä näköinen ja tuntuinen. Sama tässä monien mielestä turhamaisessakin asiassa – hiusten halkomista joillekin.
Hiukset kuitenkin muuttavat kasvosi muodon, värin, vaikutelman. Ne nuorentavat tai väsyttävät ilmettä. Hiuksesi ovat hyvinkin sisäisen voiman konkreettinen ilmentymä.
Tärkeintä hiuskiekuran verran heijastaa perimää, persoonaa, terveyttä, elämäntapoja, mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita, arvoja – olit sitten tähkäpää tai kastanjakutri, hiuksesi lyhyet tai pitkät, kaljua tai pehkoa, harakanpesä taikka kruunu.
