Suomen uutisissa kerrottiin, että nämä sateet ovat kuin syyssateet keväällä. Kevätsade nimittäin kuivahtaa, mutta syyssade jättää ilman kosteaksi.
Syyssade on pidempikestoista. Kevätsateet kuurotyyppisiä.
Todellakin. Niillä on eroavuutensa.
Syyssade viileä ja raskas. Kevätsade on lempeä ja raikastava.
Syyssade tuo hämärää. Kevätsade herättää elämään.
Syyssade saa vetäytymään villasukat jalassa kynttilöiden valoon. Kevätsade saa laittamaan kumisaappaat jalkaan ja lähtemään ulos pisaroiden tanssiin.
Maailmankirjat tuntuvat olevan muutenkin levällään sikin sokin. Se, mikä on ollut normaalia, on nyt hukassa.
Tämä sade ei soi kepeästi katolla. Ei tanssivia pisaroita eikä huolettomia kuuroja.
Vaan raskasta, harmaata, hiukan lohdutonta sadetta.
Syyssadetta keväällä. Ristiriitaista.
Ristiriitaista todellakin.
Mutta niin on elämäkin.
Se ei seuraa oppikirjoja. Ei kalentereita. Ei suunnitelmiamme ja linjauksiamme.
Eikä meidän tarvitse kiirehtiä iloon tai kirkkauteen.
Saat sanoa, että sinulla on vielä vähän marraskuuta sisälläsi.
Ja kevät tulee silti.
Jos sinussa on vielä syksyä, älä huoli. On olemassa meissä kaikissa vuodenaikoja, joita ei näe ulkoa.
Ne tapahtuvat sisällä – katseessa, tavassa olla, hiljaisessa harkinnassa.
Ne ovat päiviä, jolloin olet olemassa, mutta et vielä kukoista.
Ne ovat sisäisiä siirtymiä, joita ei voi mitata.
Milloin kevät tuli maailmaan, mutta ei vielä sinuun?
Millainen sade silloin kasteli sinua – ja mitä se kasvatti, vaikkei kukaan nähnyt?
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
