Näinhän puhumme. Paljon sanoja. Suuret määrät lauseita.
Se mikä on tehty, on kuitenkin suuremman arvoinen kuin se, mikä on tekemättä.
Niin paljon on meissä hyviä aikomuksia. Suloisia sanoja. Ja nuo sanat ovat kaunista helinää, johon helposti tämä päivä jää.
Kaipaamme, odotamme, toivomme kanssamme puhuttavan. Ja vaadimme kuulla suuria sanoja, lupauksia. Ja kun emme tiedä, mitä sanoa, käytämme pitkiä, suuria sanoja.
Hyvyyden kokemus syntyy kuitenkin juurikin siitä, miten pienet arkiset asiat sujuvat. Sanoitta.
” Tämä päivä on kahden huomisen arvoinen. ” Luin tämän ihanan ajatuksen Benjamin Franklin kirjoittamana.
Miten kaunista onkaan ihmisen elämä, kun sanat eivät ole suuria. Näet hänen elämän kasvavan nuppuja, kukkia, hedelmiä. Tiedät, että niistä avautuu hiljaisesti huomenissa kauneutta ja tuoksua. Luotat, että tänään pilkistävä pieni aito teko tuo mukanaan lisää – sanoittakin. Kuin kahden päivän verroin tänään iloa.
Pienillä sanoilla on suuri merkitys. Pienillä sanoilla sanotaan, mitä todella tarkoitetaan.
Pienistä teoista pystyy rakentamaan vahvan luottamuksen toiseen ja huomiseen.
Suuret sanat eivät mahdu pieneen sydämeen.
