Tämä kesä on tehty pensseleistä. Suurista ja pienistä. Mökkimaisemissa järven rannalla on ollut ihana tuunailla ja maalailla.
Ikivanhat terassikalusteet saivat lisää elinikää taas. Seinissä auringon paahtamat lastut uuden pinnan. Lastenlasten kanssa taiteileminen oli myös hoitavaa. Vesimaalausta, vesivärimaalausta, öljymaalausta, ihomaalausta. Kaikenlaista.
Maalaukset täynnä yhdessäoloa ja riemua.
Maalaaminen on kuin tila, jossa rentous ja luovuus koskettaa syvintä sinua. Siinä tunteet, kokemukset, ajatukset ja kieli ovat kaikki läsnä. Syvimmät mietteet saavat kuin tilaa hengittää.
Pensselit vapauttavat ilmoille mielen subjektiivisuuden ja alitajunnan.
Joku aivotutkija on sanonut maalaamisen olevan verrattavissa rukoukseen, mediataatioon ja laulamiseen. Vasen ja oikea aivolohko tekevät siinä yhteistyötä, ja sydän ja mieli ovat yhtä. Vasen, se meidän looginen ja rationaalinen puoli, ja oikea taas luovuuden ja tunteiden.
Tämä kesä on maalannut pienellä pensselillä iloa. Sitä lapsen aitoa, kesyttämätöntä.
Ja luottamusta ilman suojamuureja. Ilman kuormia. Ilman huolia.
Suuret ja pienet pensselit tekevät yhteistyötä.
Tämä kesä on maalannut suurella pensselillä myös surua. Monenmuotoista ja sävyistä. Menetystä, kipua, luopumista, ikäviä tapahtumia ja asioiden päättymistä.
Surussa jotain on liikaa tai liian vähän.
Surussa on kuitenkin kaunista se, että siinä korostuu elämän tärkeimmät asiat. Se, että jollakin oli suurta merkitystä. Itselle tai rakkaille. 
Suuret ja pienet pensselit tekevät kaunista yhteistyötä.
Teoksesta tulee elämä.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
