Suhteellisuuden taju. Se on sekoitettu. Hämmennetty oikein kunnolla. Kaikki ilmakuplat ovat kadonneet vaahdosta ja kakusta on tulossa kova ja lättänä. Ei se kelpaa nautittavaksi. Hampaat hajoavat.
Tietyistä asioista on pidetty viime vuosina meteliä yhteiskunnassamme suhteettoman paljon niiden merkitykseen nähden. Tuntuu, kuin kyklooppejakin olisi alkanut nousta esiin piiloistaan ja ryhmittyä väkeviksi joukoiksi tuhotakseen iskuillaan vastustajansa; kaksisilmäisten, sydämellään näkevien ja maalaisjärki-ihmisten käsityksiä elämästä.
Albert Einstein ymmärsi jo aikanaan sata vuotta sitten, että kaikki on suhteellista. Jokin on jotakin riippuen siitä mihin ja kuinka sitä verrataan. Ja kaikelle löytyy suhteellinen selitys, syy ja seuraus, kun vain tarpeeksi syvään tutkitaan.
Suhteellisuuden kakun epäonnistuttua, kokeiltiin sekoitella suhteellisuuden soppaa. Oltiin mielestämme siinä taitavia. Siinä, kuinka tärkeä, vakava tai joutava jokin asia oli. Osattiin yhdistellä asioita toisiinsa ja arvottaa mielipiteitä ja kokemuksia. Muodostui joukkueita, puolueita, seuroja – ja yhteys katosi.
Suhteellisuuden tajuun sekoittelin itsekin aikanaan tunteita ja tulkintoja siinä missä oletuksia ja toiveajatteluakin, kun kyse oli parisuhteesta. Aloin vartioimaan omaa puoltani. Toisesta tulikin ajatusteni ja kokemusteni vastustaja. Ja kun hukkaa tärkeimmän -se on rakkauden- häviää suhteellisuuden tajukin. Kun toisen hyvinvointi ja välittäminen on prioriteetteinä ykkönen, mieli ja tunteet joustavat, jotta yhteys säilyy. Silloin löytyy empatiaa ja sympatiaa. Suvaitsevaisuutta ja tahtoa tukea toista elämän koko täyteyteen. Silloin pelko, pettymys ja rajoittuneisuus häviävät.
Kaiken arvoa voi todellakin arjessa laskea tai kohottaa kiinnittämällä siihen erityistä huomiota. Kun tämän muistaa, huomaa hyviä soppareseptejä olevankin tuhansittain. Voi kunpa voisimme olla vertaamatta omaa sydäntämme toisiin. Vertaamatta elämää. Vertaamatta taitoja, menestystä, tarpeita taikka arvojen erilaisuutta. Silloin löytää sen oman polun. Polun, jolla on kaikki mahdollisuudet unelmiin ja onneen! Löytää ytimen: rauhan, joka sulautuu rakkauteen.
Varoitus! Suhteellisuuden soppaan voi tipahtaa ihan yllättäin kärpänen! Silloin on syytä laittaa sille uimahousut ja sitten pyytää sitä suppailemaan tai tanssimaan vaikka foksia kulhon reunalla. 😉 Tällaiset kevyet mielikuvat yllättäviin kommunikaatiohetkiin keventävät ilmapiirin, eikä oma tietämys olekaan enää vastakkaisasettelua, vertaamista tai oikeassa olemista vaatimassa. Jos emme puhu, suhteellisuuden sopan aineosat vain kertyvät hampaiden koloihin.
Kuinka vahvistummekaan ihanasti jakaessamme erilaisia ajatuksia ja kokemuksia elämästä. Maailmaan mahtuu makuja!
Hitsi hauskaa, hahhahhaaa! Hansu, miten sinä saat nämä ajatusideat? Mutta totta, 1+1~=3. Riippuu mistä muodostuu ajattelu. Kuitenkin jäin mietiskelemään – + on miinus aina, mutta miinus ja miinus on + . Juu osiensa summa -1X”-1= ✓ mitä merkki: Plus sitten sisältää – 0mni potenssiin jne . Kertymät , koheesiot, kaikki ….
Elämä on !
Kiitos kommentista. Kaikki viestit ovat niin tärkeitä minulle! Niistäkin syntyy ripauksia ja mausteita postauksiin, joskus jopa kokonainen kirjoitus. 🙂 Ajattelen ja analysoin ja mietin ja pohdin paljon. Jokainen eletty hetki synnyttää mietteitä. Ja sitten jos minulla on kynä lähellä taikka puhelin, niin heti raapustan ylös syntyneet ajatusidut taikka varttuneen mietteen. Muuten niitä en enää välttis kaikkia muista myöhemmin. Sitten kasvatan niistä postauksen. 🙂 Se on vähän niin kuin tuota kertymää, osien summaa taikka vaikutusta -niin kuin kirjoitit!
Iloa sinne!