Väärinymmärrykset. Väärinymmärretyksi tulemiset. Kummalliset johtopäätelmät. Oudot yhteenvedot. Kaukana totuudesta olevat puheet. Varaukselliset kohtaamiset. Ihmeelliset käyttäytymiset. Toiveajattelut ja jossittelut. Kysymysmerkit ja huutomerkit.
Eikö näitä ole sinunkin elämääsi mahtunut? Toiset niitä heitelleet, viskoneet ja laittaneet kantaaksesi.
Turhautumista, Oli sitten kyse läheisestä ihmissuhteesta tai kaveruuksista. Turhaakin turhempaa ajan hukkaa selvitellä sosiaalisesti kömpelöiden kompurointien jälkiä ja solmuja, kaikenlaisia aikaansaamisia.
Ajatelkoot muut näiden vuoksi, mitä ajattelevat. Pääasia, että itse tietää totuuden ja on puhdas asioiden suhteen. Kyllä maailmaan mahtuu murinoita ja aina löytyy joku, joka katsoo, kuulee tai tulkitsee sinua väärin. Vahingossa, kiireeltään, kivuiltaan tai tahallaan. Tai sitten vain tukeakseen käppyräiseksi kasvanutta itsetuntoaan.
Kunnes valo osui nuorehkoon, kömpelöön kulkijaan. Viattomuuttaan hän sai ympärillään aikaan monien kompurointia ja jäi sitten yksin kokemuksineen. Omat ajatukset olivat hänelle totuus. Niitä kertyi kasapäin. Niissä oli paljon kipukohtia, häpeää ja monia yhteyttä hajottavia osasia. Niiden läpi katsoi ja koki.
Antaisimmeko hänen jatkaa polkuaan kömpelönä ja ohittaisimme tilanteet sanomalla, ettei hän nyt vain ymmärrä kokonaisuutta. Tai olisi silkkaa ajanhukkaa kaivella vanhoja asioita. Niitä olisi niin paljon. Ei.
Sosiaalisesti kömpelöt aiheuttavat paljon harmia muille, mutta heitä itseäänkö harvoin autetaan kokemassaan ajatusten yksinäisyydessä.
Sosiaalisesti kömpelön ajattelu voi olla rajoittunutta. Jokainen kohtaaminen on kuitenkin oiva tilanne harjoitella, hioutua ja oppia – jos vastapuoli suo ja sallii.
Kömpelö on vajavainen juuri siltä kohtaa, mistä ei ole tuettu ja rohkaistu. Ontuen tunnetaidoissa tai tilanteen lukutaidoissa. Kompastellen ihmissuhteissa, koska ei ole saanut kokea luottavaista ja turvallista kohtaamista. On suojaudu-hyökkää-pakene- vaihteella liikkeellä. Vapaus ja ilo ovat kadonneet.
Miten kaunista syntyykään aikaa antamalla. Vinoumat, kummallisuudet, itseensä käpertymiset oikenevat. Hyväksyntään sulavat aggressiot ja patoutumat etsiä vikoja sekä virheitä itsestä ja muista. Ihmeelliseen hymyyn vaihtuvat uhkakuvat ja pelot. Ei elämä ole niin vakava laji, etteikö siihen mahtuisi kompuroinnit ja kaatumiset, kamppaamiset ja kipeät kohtaamiset.
Käärikäämme suojaavaan vilttiin tuo alaston, sielultaan paleltunut, kömpelö lähellämme.
Rakkauteen kääriytyneenä hän oppii. Ja me kaikki opimme. Yhdessä.
❤️
