Simpukat, nuo meren pohjasta löydetyt pienet, mutta kauniit olennot, ovat olleet innoituksen lähteitä kautta historian. Niitä on käytetty koristeina, taiteessa, valuuttana ja jopa rukouksissa.

Mutta simpukoilla on tuo syvempi merkitys – ne ovat luonnon salaisia aarteita.

Simpukka kädelläsi muistuttaa siitä, että arvokkaimmat asiat elämässäsi eivät ole aina helposti nähtävissä – ne ovat usein piilossa.

Ne ovat odottamassa, että löydämme avautumalla syvemmän yhteyden itseemme ja maailmaan ympärillämme.

Simpukka on kova.

Ulkopuolelta kova, suojaisa kuori piilottaa sisälleen usein helmen. Usein meissäkin on niin kovin piilossa arvokkaita asioita. Tai usein olemme hyvin kovia juuri siksi.

Kova kuori on suojamuuri, joka pitää ulkopuoliset vaikutteet loitolla. Sisimpämme sopukoissa oleva aarre on herkkä. Meissäkin siksi suojakilpiä –jonkinmoisia puolustusmekanismeja, emotionaalisia varautumisia tai henkisiä raja-aitoja.

Kova kuori auttaa selviytymään. Tarpeellisia ne ovatkin suojaamaan sisäistä elämäämme ja herkkyyksiämme. Ne suojaavat kivuilta, loukkauksilta ja henkisiltä haavoilta, ettei arvokkain meissä vahingoittuisi.

Ihmisen kovuus ilmenee niin monella tavalla. Tiedämme sen.

Kovuus näkyy kylmyytenä, tunteiden kätkemisenä, välinpitämättömyytenä, kyvyttömyytenä olla haavoittuva. On koettu liian monta pettymystä, hylkäämistä tai loukkausta.

Kovuus on tapa, jolla ihminenkin yrittää suojata itseään ympäröivältä maailmalta.

Ei, kovuus ei aina ole itsestäänselvästi huono asia. Kysymys kuuluukin, onko kovuus todella suoja, vai onko se este? Este aidolle yhteydelle itseemme ja toisiimme.

Kovuus täytyy kuitenkin aueta. Avautua, jotta aarre tulisi esille. Jotta ihminen voi olla rehellinen itsensä edessä.

Kun päättää kohdata kovuutensa ja antaa luvan tuntea kaiken, luvan haavoittua tai pettyä, aukeaa simpukan ympärille uudet ja laajat näköalat maailmaan.

Simpukka on hauras.

Avautuessaan simpukka paljastaa pehmeän itsensä. Ei heikkoutena, vaan voimana.

Simpukka on hauras, mutta ei rikkinäinen. Sen kuoren alla on pehmeys, joka uskaltaa olla olemassa. Se ei huuda pelkoa, eikä se ole varauksellinen.

Se on aito.

Simpukka paljastaa pehmeän ja hauraan itsensä pieninä yksityiskohtina.
Katseessa, joka viipyy.
Sanassa, joka ei tarvitse puolustelua.
Hengityksessä, joka kulkee vapaasti, ilman pidättelyä.

Hauraus ei ole vastakohta voimakkuudelle – se on sen hiljainen muoto.

Se kertoo: olen tässä, vaikka voisin piiloutua.
Se sanoo: uskallan tuntea, vaikka olenkin joskus särkynyt.
Se osoittaa: arvoni ei riipu kovuudesta, vaan kyvystä olla totta.

Simpukka muistuttaa kuinka hauraus ei ole vaarallista. Eikä siinä ole pelkoa.

Se on aito kohtaamisen paikka.

Simpukka on kaunis.

Kuinka simpukka rakentaakaan helmensä hitaasti, kerros kerrokselta, ajan kanssa. Siitä muotoutuu arvokas ja kaunis, mutta siihen on tarvittu ensin jokin ärsyke tai vieras, outo aines ja sitten paljon aikaa.

Simpukka ei voi täysin kontrolloida, mitä sen sisään pääsee, mutta ajan myötä se kätkee ulkopuoliset häiriötekijät sisälleen ja muodostaa siitä jotain kaunista ja arvokasta.

Samalla tavalla elämän vaikeudet voivat olla muovaamassa meistä kauniimpia ja syvällisempiä. Jotakin, mitä muutkin tahtovat tavoitella.

Ja sitten on aika avautua. Kauneuden tulla esiin aarteena toisen iloita ja luoda niistä jopa helminauhaa jonkun juhlaan.

Simpukoiden kerääminen voi olla enemmän kuin vain kauneuden ja luonnon ihailua – se voi olla muistutus suojella ja arvostaa sisäisiä aarteitamme.

Se voi olla symboli matkastamme, joka vie meidät kohti syvempää yhteyttä itseemme ja toisiimme.

Simpukkakokoelma kädellä ymmärrän. Tässä kaikessa on tasapainon merkitys.

Simpukka ei suojaa helmeään liikaa, eikä se avaa kuortaan pakon edessä.

Samalla tavalla tulee oppia tasapaino suojaamisen ja avoimuuden välillä – suojella omaa henkistä hyvinvointiamme, mutta samalla antaa itsellemme mahdollisuus kasvaa ja paljastaa se sisäinen helmi muiden iloksi, toisten riemuksi, palvellen.

Simpukat ovat meren salaisuuksia, jotka saapuvat rannalle aalloista kannettuna. Ja sinä nostat sen kämmenellesi.

Ja kenties – helmi on sen sisällä – syntyneenä juuri siitä, että jokin arka kohta päätti kasvaa, eikä kovettua.

PS. Muistathan simpukoita keräillessäsi, että yleisesti ottaen simpukoiden tai muiden merenelävien tuominen Espanjan rannoilta Suomeen ei ole sallittua vapaasti, vaikka ne olisivat vain matkamuistoja.

Tätä rajoittaa luonnonsuojelulaki ja CITES-sopimus. Jotkut simpukkalajeista ovat suojeltuja ja uhanalaisia lajeja, toiset taasen kiellettyjä tai rajoitettuja. Toisekseen ne ovat eläinperäisiä tuotteita, joihin voi liittyä tautien leviämisriski. Kuitenkin 1-2 kpl saat ottaa matkamuistoksi, jos ne ovat tyhjiä eikä harvinaisia lajeja.

---