Marraskuun loppupuolella Andalusian vuorenhuipulle laskeutunut lumi kutsuu laskettelemaan. Vain parin tunnin ajomatkan päässä Malagasta sijaitsee Granada ja Sierra Nevadan (Luminen Vuori) Espanjan yksi hiihtokeskus.
Sierra Nevada nousee kolmen kilometrin korkeuteen. Alhaalla kaupungissa kuljet varvassandaaleilla ja kohta oletkin talvessa. Se tuntuu erikoiselta.
Laskettelukeskus on suosittu paikka. Tie kiemurtelee sinne vuoren rinnettä ja näköalat alas kaupunkiin ovat huikeat. Heikompaa voi tehdä pahaa toki mutkaisuus ja korkeus. Loput muutama kilometri tietä on kunnon jonotusta autojen perävilkkaa. Viimeisille parille kilometreille kannattaakin varata ajatus, että perille pääsy voi kestää jopa tunnin.
Matkalla ylös madellen on kiva pysähtyä hunajan viljelijöiden kojulle sekä tsekata laskettelulaseja, liukureita ja hanskoja ja muuta sälää myyvien katukauppiaiden tarjontaa.
Sierra Nevadassa on Euroopan eteläisin laskettelukeskus. Yhteensä 131 rinnettä ja yli 110 kilometriä lasketeltavaa – olikohan 21 vihreää, 50 sinistä, 50 punaista ja 10 mustaa rinnettä on täynnä väkeä. Kapasiteetti on yli 30 000 laskettelijaa tunnissa. Vipinää ja jonotusta siis on.
Tammikuu ja helmikuu ovat vuoden kylmimmät kuukaudet näillä seudulla. Lämpötila jää useimpina aurinkoisinakin päivinä alle +20c- asteen ja yöllä lämpötila voi tippua lähelle nollaa.
Espanjalaiset laskettelevat toppatakeissa, kun pohjoismaiset turistit luottavat t-paitaan.
Lumihuipuilla alkuvuosi on se aika, jolloin laskettelu onnistuu parhaiten. Marras-joulukuussa lunta rinteillä on yleensä vielä vähän. Maaliskuussa rinteissä puolestaan jo pilkottaa vuorenpintaa ja suurin osa rinteistä on suljettu.
Tärkeintä on aurinkolasit, sillä hanki on äärimmäisen kirkas täällä. Myös huulirasva ja aurinkovoide ovat merkittäviä asioita. Ilman niitä illalla on olo kovin hankala.
Maisemat ovat kyllä mitä upeimmat ja häikäisevät. Olit ajatellut, ettei tällaista paikkaa olekaan näin etelässä, kesämaassa.
Lumihuiput puhuttelevat ja kutsuvat seikkailuun. Valkoinen vuori on kuin iloisten uutisten näkemistä. Jotakin uutta. Tartut määrätietoisena kutsuun tietämättä vielä, mitä kaikkea se tarkoittaakaan.
Nämä vuoret ovat kruunattu lumihuipuilla. Ne ovat edessäsi, ihan yläpuolellasi ja silti melkein vierelläsi.
Lumihuiput kutsuvat.
Täällä on iloa ja naurua. Rentoutta ja kepeyttä.
Moni meistä muistaa kenties kuulleen neuvoja, joissa ylenkatsotaan iloa ja naurua. Ei kannata iloita, sillä pian asiat muuttuvat. Ikään kuin ilo olisi ylpeyttä tai teeskentelyä. Itku pitkästä ilostahan tulee!
Ihmisvilinässä kävelevät useat sen näköisenä kuin heillä olisi koko maailman murheet kannettavanaan. Rinteissäkin voit varoitella, huolestua ja pelätä. Onhan täällä olemassa suurikin uhka lumivyörylle, saati syöksymisellä alas vuorta tai syvään vesialtaaseen, sillä ei täällä ole aitoja, ei esteitä. Sinun on tiedettävä, mihin lasket.
Vuorenhuiput kuorrutettuja kauniilla lumella. Niin. Suurin osa päivistämmekin on kuorrutettuja. Mietit, millä? Onko ilon huippuja, onko aitoa elämäniloa? Onko valkoista, puhdasta ja kirkasta kokemusta?
Kiinnität katseesi lumihuippuihin ja näet asioita, jotka tuovat iloa. Merkittäviä asioita, vaikka ei suuriakaan.
Ne ovat edessäsi, ihan yläpuolellasi ja melkein vierelläsi. Juuri tänään. Siksi nosta katseesi ylös.
