Sielu, tuo sisimmäinen olemuksemme. Ikuinen, elävä, elämää kuolemankin jälkeen jatkava persoonallinen puoli meissä. Osa ajattelee sen olevan. Osa ei.
Käsitettä “sielu” ei paljoa kuule arkipuheissa. Tai enemmänkin sitä käytetään hengellisessä keskustelussa ihmisyydestä, sillä sielun voimat ovat ihmisen hengelliselle kasvulle ja vahvistumiselle usein esteenä.
Yliminä ja tietoinen minä. Järkeily ja tunteellinen itsekkyys. Vastavoimia yksilöllisen elämän sekä ainutlaatuisuuden löytämiselle ja toteuttamiselle.
Joku sanoittaa sielun osaksi kosmista tietoisuutta. Sielussa kuin kaksi osaa, toinen näkymättömissä ja toinen tässä – niiden yhteistyöstä aistii ihmismielen suuntautuneisuuden.
Josko yhteydenpito näiden kahden osan välillä on mahdollista, vaatii se sielun inhimilliseltä osalta kohoamista henkisyyden tasolle. Haluta ja päästä koskettamaan jotain yliluonnollista, korkeampaa.
Tämä henkisyys on nykyään ymmärretty tärkeäksi osaksi tasapainoa ja iloa. On tullut aika käsittää, ettei elämän merkitys ja syvyys voi muodostua vain näkyväisestä. Eikä niin kuin ennen, uskonnollisuudesta.
Sielussa on hurjan paljon kysymyksiä. Sen pohjassa saakka. Ja usein niihin saadut vastaukset ovat ristiriidassa keskenään.
Ja niin täytyy ollakin, jos sielu on lähtöisin valon maailmasta. Jostain elävästä ja kuolemattomasta. Silloin katoavaiset vastaukset eivät sitä tyydytä.
Niin paljon on sielun pohjassa sumua ja sakkaa. Sata vaivaa kehossa ja syy sielussa. Onneksi monen kohdalla hoito on saatu oikeaksi – vaikka diagnoosi onkin ollut väärä!
Mutta silti sielu voi pahoin.
Sielumme on täällä surun ja kärsimyksen maassa. Maanpaossa. Välikulkumatkalla. Usein eksyksissä itseltään.
Kun sielu puhdistuu, kirkastuu samalla sen todellinen asuinpaikka ja määränpää. Sen itsetuntemus valaistuu ja se tulee yhdeksi näkymättömän kanssa. Se ei ole uskonto. Se on suhde. Ja samassa koko elämän merkitys avautuu ja asiat saavat vapauttavat mittasuhteet.
Espanjassa uskotaan yleiseen ja erityiseen tietoon, mitkä sielu voi vastaanottaa näihin kysymyksiinsä. Löytää tarttumapintaa ja syvyyttä. Näitä vastauksia haetaan Luoja Jumalan läsnäolosta ja rukouksesta.
Sielu, tuo Luojan kuva ihmisessä. Kaunis. Täydellinen. Jonka tehtävänä on ylläpitää rakkautta.
Sielun pohjimmaisten kysymysten olemassaolon päämäärä tuo ikuinen yhteys Jumalansa kanssa.
Voi sitä keveää rauhaa ja iloa, löytäessään täydellisen, päättymättömän onnellisuuden lähteen. Kokiessa Jumalan rakkaudellisen olemuksen.
Sielun pohjassa saakka olevat kysymykset on hyvä järjestää. Käsitellä niin, että ne suuntautuvat oikeita asioita kohden – laupeutta, rauhaa, pyhyyttä ja rakkautta.
Sillä ne, jotka todella pyrkivät näkemään sielunsa pohjaan saakka, löytävät Rakkauden.
Ja silloin rakastaa väistämättä sitä, mitä vastausten antajakin rakastaa. Sellainen rakkaus vaatii moraalisuutta ja kantaa hedelmää ihmisen jokapäiväisissä ratkaisuissa ja kohtaamisissa.
Elämän suurimpia surunäytelmiä on hukata se, kuka on. Jäädä ilman vastausta, miksi on täällä. Mikä on elämän mielekkyys ja persoonallisen sielun tarkoitus.
“tietoisuus”
Hakeutuu kuin vettä janoon janoiselle.
“… toinen näkymättömissä ja toinen tässä – niiden yhteistyöstä aistii ihmismielen suuntautuneisuuden.
Vau Kiitos.
Minä / Ja se pieni liekki
elämän itu
meissä henkeä . Korkean suuntaan kurottava ,kokee, vaikka ei ymmärrä, sisälle sinä saat ulkopuolelta, mutta sisäiseen käyttöön, merkityksellistä , ääneen ja tunteen koetun. Rauhan , uskon ,rakastetun kokeman. Ihme – tapahtumaa .
Kyllähän me halkoja lisätään takkaan ja tarvitaankin kun viluttaa sisintä – ja täten räpsästään tikkua , liekkeihin nuotiot. Mitä pientä pientä puhalusta ,kipinämne ottaa vastaan! Vastaus kaipuuseen täytetään!
Lähestyvä rakkaus ottaa yhteyttä ja hoiviinsa, saa elää, ja vapauttaan huomaa ,kohtaa, niin hoitaa sytyttäen jonkin sisällämme ,,,mikä hohtaa pimeässä … Kenties kokemus , uudistus. Se on.
Minun elon pikku vaiva olikin sydän leikkaus sanoilla ,ja uusi elämä – uskon lahja. Jos on luottamusta ja ei ole. Kalastamassa olessa tietää, hiljaiset äänet, puheet ja siltikään eihän aina ,verkoillakaan tosi kalaa saada .
Eikä veneessä saa itse seistä, eikä keinuttaa…samoin sinä, olet sanoilla kuin samassa veneessä, että olet vähintään yhtä tärkeä kuin se joka Kanssasi airoissa on.
Rikkoutunut ei ole itsessään rikki vaan on viety . Lyöty.
Varastettu, tapettu lukuisia kertoja. Sanoilla.
Siksi näen sanoistasi kuinka voi terveytyä kun on mihin eläytyä, ehtyä ja eheytyä kun ei eristäydy.
Sisin kohtaamiseen kykyyn käyttää prosessia elämän, ylistää, juhlia, liekki syttyy.
Kiitos.
Kauniisti sanot. Kiitos. Sanoilla voi lyödä, haavoittaa, tuhota Ja sanoilla voi eheyttää, parantaa, hoitaa. Sanoja tarvitsemme kohtaamisessa. Tarvitsemme kokemukseen rakkaudesta. Sitä tulkoon lisää!
Ajattele , heräsin t- paita hikipisaroiilla yöllä, vaikka oli pakkasta ! Jos ihminen on ‘ kuumeinen , ‘asioissaan – se , miten sanat ja kuulemasi vaikuttaa . Valintoihin ja mietteisiin.
Mitä mihin niin .ne vaikuttaakaan .
Tahto ja halu elää, elämää.
Ikäänkuin elon taide, laulu . Kauneus , kuin sydämen sisustus
Voi , oksien kauniit nuput . Voiman ja sateenvarjojen alle – paahtuvan auringon- suojaan .
Sielu, tuo Ensimmäinen olemuksemme” * elää!
Totta! Sanoilla voi sulattaa tai jäädyttää tilanteet. Luoda kauneutta ja tahtoa elää. Vahvistaa toivoa. Eläköön tänään ja tulevina päivinä kauniit sanat ja sielun ainutlaatuisuus!