Sävyeroja #6 matkakertomus

Sävyeroja #6 matkakertomus

Matkakertomus osa 6

Olemme matkanneet Suomesta ja nyt olemme Iberian niemimaalla. Takanamme on lähes 5000 km tietä ja yhdeksän päivää moottoripyörällä. Espanjalaisella tiellä on välillä kengurukyytiä, mutta muuten tiet ovat hyvässä kunnossa. Ajaminen +34c asteen varjolämmössä haastaa, mutta tienpäällä ei ole varjoa, joten….On lämmin!

Tämä tulee olemaan uusi kotimaamme. Tämä maa toivotti meidät tervetulleeksi lämmöllä!

Vehreys on muuttunut kuivaksi maaksi kuumuudesta, mutta viiniviljelmät kasvavat.

Espanjan läpi ajaessa tutustuimme kaikkiin teihin. Kaikilla teillä on hyvä opastava numero, jonka edessä on kirjain tunnuksena tien tyypistä:
A = Autopistas gratuitas tai Autovias, eli ilmaiset tiet tai moottoriliikennetiet
AP = Autopistas de peaje, eli maksulliset moottoritiet
Nacional, eli kansalliset tiet

Kaikilla teillä ajelimme myös tunnemaailmassamme. Tutuksi tuli erityisesti kielletty ajosuunta, yksisuuntaiset tiet. Tiedätkö sen pienen turhautumisen ja ristiriidan, kun sisälläsi sykkii suunta ja edessäsi on ei-sana? Ei-sana johtaa kasvuun itsessä ja muissa. Ei- sana kertoo, ettei nyt vaadita itseltä eikä muilta mitään enempää kuin käännöstä. Mutta sisäisen mielen rajat yrittävät estää sen ja tehdä hankalaksi. Sisäisessä kartassasi tässä oli ennen tie. Ja kohde on ihan lähellä tuossa. Ja sinulla on sitä paitsi oma aikataulu. Olisi kuitenkin älytöntä alkaa raivaamaan tietä, uhmaamaan liikennettä, kaasuttaa läpi.

Ei-sanan sanoja ei välitä selityksistä eikä reaktiosta. Se tietää, että nyt on parempi kääntyä. Se tietää, että kohteeseen pääsy vaatii muutaman lisäristeyksen. Reitin, jossa voi hyvin levollisesti kulkea päästen lopulta määränpäähän. Näin on arjessakin.

Tallattessa uskomusten polulla, on vaikea nauttia elämän hyvyydestä. Kulkiessa tiedon tiellä, on vaikea tavoittaa logiikan ja sielun välisen ristiriidan rauhaa. Toiminnan moottoritiellä menettää helposti yhteyden toisiin. Hartauden kaduilla jää puolestaan näkemättä upeat mahdollisuudet. Kaikki etsivät elämän tien merkityksellisyyttä ja tarkoitusta.

Meihin on voinut myös muodostua tietyt rajat, kuin vuoriston tien reunamat. Ajellessa korkealla vuoristotiellä mieleen tulvahtelee elämää rajoittavia ajatuksia. Kuinka usein omaksummekaan sellaisia toisilta tai itse rajoitamme elämäämme, vaikka sisimpämme kaipaa vapautta. Rajoittavat ajatukset tulevat ikävistä kokemuksista, uskomuksista, pettymyksistä, voimattomuudesta, epävarmuudesta.

Sellaisista pidättävistä ajatuksista on hankkiuduttava eroon, sillä ne luovat epäröintiä, epäuskoa, epätoivoa ja ohjaavat epäjärjestykselliseen mieleen ja lamauttavat.

On järjestettävä ajatukset uudelleen ja poistettava kulkua rajoittavat asiat. Silloin voi elää unelmia todeksi ja saavuttaa tavoitteita. Meillä on vain tämä hetki! Elämä on lahjaa!

Olemme Barcelonassa ja käymme vielä Torreviejassa. Tämän matkan tarkoitus on siis muuttaa Espanjaan ja pian olemmekin jo määränpäässämme. Olemme nauttineet pitkän muuttomatkan tarjoamista kokemuksista ja hirmupaljon on taas muistoja ja ihmeteltävää.

Upeita ovat katedraalit ja kirkot täällä. Kauneutta ja voimaa uhkuvia, mutta kylmiä.

Haastavinta motarilla matkatessa on ollut tällä reissulla välillä riepova sivutuuli ja loppumatkan lämpö. Juomaa on kulunut litroja satasella ja pikkusuolaiset naposteltavat ovat olleet tärkeä kikka säilyttää valppaus. Polttoaine halpeni alaspäin tullessa ja ajovaatteet vähenivät. Nyt varjossa on +34 ja pilvettömät taivaat. Olemme tulleet kesämaahan. Yhden unelman eläminen todeksi alkaa. Olemme nyt talvipakolaisia.

Seuraavan postaukseni kirjoitankin sitten uudessa kodissa. Siihen saakka heippa!

Nautitaan sävyeroista polun varrella ja matkataan ilman sielun rajoittimia rohkaisten toisiamme! 🙂

Ennen määränpäätä nautiskelimme vielä kesäillasta kaupungin katolla poreissa.
,


Pihlajakeinu

2 thoughts on “Sävyeroja #6 matkakertomus

  1. Todella ihana. Uskaltaa heittäytyä Jumalan johdatettavaksi. Uskaltaa unelmoida ja uskoa, että eräänä päivänä se on totta. Uskoa, että kaikissa vaiheissamme Hän on kanssamme ja Hän johdattaa ja Hän kuljettaa. Ei sulkea ovi pelon takia ja surra elämätöntä elämää. Siihen itsekin kaipaan, ei pelätä mitä tuleman pitää vaan rohkeasti luottaen eteenpäin avatusta ovesta. Uskon, että yksin vaikeaa, mutta toisen kanssa helpompaa toinen toista tukien, rohkaisten ja auttaen. Tämä myös on nykyään rukous aiheeni.

    1. Kiitos syvällisestä ajatuksestasi, Riitta! Luottamus on todellakin voima ja se tuo rauhaa, poistaa pelot. Se on kuin rakkauden ympäröimänä kulkemista. Sellaista polkua sinulle! 🙂

Herättikö postaukseni ajatuksia? Kommentoi, niin jutellaan lisää.

Pihlajakeinu Com
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttökokemuksen tarjoamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeesi ja ne auttavat meitä tunnistamaan sinut, kun palaat sivustolle. Ne myös auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat ovat sinulle mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.