Matkakertomus osa 5
Etelä-Ranskassa olemme menossa moottoripyörällä. Lämpöaallot tervehtivät meitä. Nyt joutui ajohousut jättää ja ajotakista toppavuoren riisua pois. On elokuun loppuvaiheet ja kesä jatkuu täällä.
Pysähdys Lyonissa ja koemme Lugdunumin ja Parc de la tete d’orin. Kauneutta ja häkellyttäviä tarinoita.
Upea, kuulema 117 hehtaarin upea puisto aukeaa tästä ( ja monta muutakin kaunista porttia sinne). Tämä ilmainen, aina auki oleva puutarha kutsuu väkeä. On kasvipuutarha, ruusupuisto, järviravintolat, lastenleikkipuistot, karusellit, eläinpuisto, piknikalueet, erilaisia urheilumahdollisuuksia, kuten velodromi, petankkikenttä, minigolf, ratsastus ja juoksukujat…. Vau!
Täällä on ymmärretty luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Miljoonakaupungin asukkaat eivät aisti vilinää täällä. Nuoret istuvat nurmella ja soittelevat ja laulelevat. Perheet ovat yhdessä piknikillä. Ikäihmiset rupattelevat penkeillä. Pikkuperheet täynnä pienten naurua leikkipuistoissa. Ja kaikilla on tilaa. Täällä aistii kiireettömyyden ja kauneuden voiman.
Kun löydämme roomalaisten rakentaman amfiteatterin raunioille Lyonin ylle, Fourvieren kukkulalle, ovat sanat turhia. Siinä kokee itsensä ja elämäntouhunsa uudesta näkökulmasta.
Jatkaessamme matkaa 300 km saavumme seuraavaksi Pont de Gardin akveduktille. Roomalaiset ovat 19 eaa. rakentaneet tämän siltanakin toimivan vesijohtosysteemin 50 metrin korkeuteen. Mitään laastia kivien kiinnityksessä ei ole käytetty, vaan jotain rautatankoja. Läheltä tutkien kivet ovat louhittu ja naputeltu palapelin muotoihin, limittäin toisiinsa. Yksi kivi voi painaa jopa 6000kg.
Täältä on kuulemma kulkenut päivittäin yli 200 miljoonaa litraa vettä alas Nîmesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Huikeaa on ollut Rooman insinöörien tietotaito ja aika, mitä tällaiseen on kulunut. Ketkä tätä ovat rakentaneetkaan!
Se on jotain vastaista heti-nyt-mulle-kulttuurille tai mukavuusvyöhykkeelle taikka teknologian helpottamalle arjelle. Tämä on jotain kestävää ja puhuttelevaa. Miten tykkäänkään nykyään kaikesta kestävästä, sitouttavasta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä kysyvästä. Sellainen kutsuu puoleensa, sillä se sisältää elämän salaisuuksia.
Sosiaalista kestävyyttä, kestävää kehitystä, kestäviä ihmissuhteita, kestäviä valintoja, kestävyyttä – sitähän peräänkuulutetaan. Se on samaa kuin lujuus, sietokyky, sitkeys, pysyvyys, vastuullisuus.
Kauaskantoisuudesta tämä paikka viestii. Tehdä lujatekoiseksi valinnat. Herpaantumattomaksi ote. Olla vakaa ja kestävä, kun myrskytuulet saavuttavat. Kun pimeys ja kipu koskettaa. Ottaa silloin sielunsa syvyydestä esiin luottamus ja ammentaa iloa kestävästä lähteestä. Seistä järkähtämättä toivonsa perustalla ja kokea syvää rauhaa.
Jatkamme matkaamme Montpellieriin, raikkaaseen opiskelijakaupunkiin. Täällä on lisää puistoja, suihkulähteitä, palatseja, historian havinaa… Sielu imee itseensä kauneutta elämävoimaksi.
Comédie du Livre on täällä vuosittain järjestettävä suuri kirjallisuustapahtuma. Kirjallisuus täällä näkyy muutenkin ja tämä kaupunki monessa kirjassa.
Oi, kirjat – ne rauhoittaa mieltä, vähentää huolia, lisää hyvän olon tunnetta ja pidentää jopa ikää. On ihasteltavaa katsella, kuinka nuoret istuvat puistossa ja lukevat. Kuinka iäkkäämmät ovat löytäneet lempipaikkansa terassillaan ja lukevat. Kuinka kahvilassa kädessä ei ole kännykät vaan kirja, ja kuinka siitä keskustellaan. Kirjoissa on muuttava voima.
Tämä maa kutsuisi moniin seikkailuihin. Voisi yhdistellä sanoja ja luoda runoa. Monia kuvamuistojakin voisi lisäillä. Suurin osa jää kuitenkin sydämeen.
Nyt olemme käyneet Galliassa. Kaipuu tumpsahti tarttua vuosikausien jälkeen Asterixin ja Obelixin tarinoihin. Ilokseni se löytyikin netistä luettavaksi. Ranskalaisen piirtäjän Albert Uderzon luoma sarjakuva Rene Goscinnyn tarinoille kiehtoi jo lapsuudessa – ja erityisesti niissä Obelix-soturin lapsellinen luottamus yhdistettynä herkkyyteen, huomaavaisuuteen ja hurjan mahtavaan vahvuuteen. Ollapa kuin hän! 🙂
