Matkakertomus osa 1
Matkusteleminen auttaa kohtaamaan asioita, joita ei välttämättä kohtaa aivan heti kotinurkilla. Sitä kohtaa mielenkiintoisia paikkoja, tarinoita ja ihmisiä. Matkustellessa altistaa itsensä myös kohtaamaan haasteita ja menemään niitä kohti. Matkustelu on oiva tapa vahvistaa ajatusmaailmaa pois rutiineista, oppia myönteistä suhtautumista muuttuviin tilanteisiin, pois mukavuusvyöhykkeeltä ja turvallisuushakuisuudesta. Siksi rakastan matkustelua!
Uuden kokeminen ja näkeminen tuo erilaisia sävyjä ajatteluun. Reissussa sitä myös näkee paremmin niitä asioita, joihin haluaa keskittyä taasen arjessaan. Eli matkustelu tarjoaa kaikkea sitä, mitä voi itselleen toivoa.
Mutta onhan meitä sellaisiakin, joita ei matkustelu kiehdo lainkaan. Ja niitä, joille siihen ei vielä ole ollut tilaisuutta. Työttömyydessä, veloissa, ruuhkavuosissa ne oli itsellekin vain kaukaisia kertomuksia ja hiljaisia haaveita. Lapsuuteeni ja nuoruuteeni matkustelu ei kuulunut.
Tänään laskellessani paikkoja, joissa olen käynyt, pääsin 27:ään maahan. Pidän sitä ihanana ihmeenä! Osan matkoista olen saanut yllättäin lahjana, tai työetuna tai säästämällä 20-50e kuukaudessa tilistä pitkäjänteisesti unelmaa varten.
Kiehtovaa on etsiä paikkoja, joissa turismin kädet eivät ole työskennelleet. Tienoita, joissa eletään rauhaisaa arkea sen paikan tavoilla. Tutustua ja kuunnella elämäntarinoita, maisemia, rakennusten kuiskauksia. Aina matkustellessa mietin, kuinka voisi ilahduttaa ja tukea täällä tavallisia ihmisiä heidän arjessaan. Oman säväyksensä kokemuksiin toki toisi luksusmatkat taikka hemmotellut all inclusive-paikat, mutta niille on omat asiakkaansa ja hetkensä. Toisessa päässä on sitten ekomatkailun väki. Itse olen jotain siltä väliltä. Kaikkia matkailun sävyjä voi katsella kriittisesti, ihailevasti tai mustavalkoisesti. Kukin pitäköön ajatustaan hyvänä.
Olemme nyt päässeet Suomen, Ruotsin ja Tanska kautta Saksaan. Matkaa on taittunut moottoripyörällä vajaa 2000 km. Värit ovat vaihtuneet syksyisestä takaisin vehreyteen. Monenlaisia uusia ihmisiä jo kohdanneet. Mutta näiden päivien kauneimmat sävyt muodostuivat jokien ja kanavien ympäröimän Lyybekin vanhan kaupungin kaduilla. Tämä seitsemän tornin kaupunki on myös Saksan keskiaikaista tiiligotiikkaa parhaimmillaan.
Sanotaan, että osaamista on vaikea piilottaa. Erityisesti eilen jäi mieleen marsipaanitaideteokset. Marsipaani on kuulema täällä keksitty. Kerrotaan, että marsipaani on alunalkujaan ollut lääke aivojen toimintaan. Vierailepa Lybekin kuuluisassa Niedereggerin marsipaanikahvilassa tai jopa tehtaalla, vaikket mantelin mausta niin välittäisikään. Upeita kondiittorien taideteoksia.
Oli myös vaikea piilotella liikutusta, kun tänään näin iäkkään pariskunnan. Seisoskelin moottoripyörän laukun lukon hajoamisen takia parkkipaikalla motarin luona ja odottelin puoliskoani kaupasta hakemasta värkkejä korjaamiseen. Iäkäs pariskunta astui autostaan ulos niin, että mies avasi rouvalleen oven, oikaisi hänen hameenhalmansa ja antoi käsivartensa. Miten kaunista, hellää ja suloista. Olisihan tuo nainen osannut tuon itsekin tehdä, oikoa helmat ja nousta jaloilleen. Kyllähän me selviämme lähes mistä vain. Kyse olikin vastaanottamisesta. Antaa toiselle mahdollisuus tuottaa iloa ja itselleen lupa olla tarvitseva. Sisimmästä saakka olemme tarvitsevia. Niin itseriittoista ei olekaan, joka ei kokisi kaipuuta aidolle toisen kohtaamiselle.
Elämän matkalla moni peittää tarpeensa, osa piilottaa tunteensa. Jokainen lie peitellyt itsessään jotain elämänsä aikana. Jopa tavoitteita ja unelmia. Ei, niin ei pidä tehdä. Elämä on annettu toteuttaakseen sisäiset unelmasi ja nauttiaksesi elämästäsi.
Mitä peittää ja piilottaa, se näkyy sävyeroina, varjoina ja juovina. Kokonaisuus jää silloin epämääräiseksi, eikä se miellytä katsojaa – sinua! Siksi ei ole hyvä piilottaa sisimpäänsä mitään. Siksi unelmoi. Aloita rohkeasti luomaan haavekuvaa niistä sävyistä, joita rakastat. Elämisen koko täyteys kaikissa elinvoimaisissa väreissään. Tulet yllättymään!
Mitä peittää ja piilottaa, se näkyy varjoina ja juovina.
