Särkyneet sydämet parantuvat, mutta suojellut sydämet vain kivettyvät. -Penelope Stokes, TV-sarjasta Heartbreak Cafe
Ainoa asia, jota varjelemme, suojelemme, vaalimme on, ettei kallisarvoinen mene rikki. Ja jokainen meistä on kohdannut sydämensä rikkinäisenä. Syitä on monia. Syiden selvittäminen hoitaa oireetkin – sanotaan. Silti moni hakee apua vain oireisiin.
Sisin voi murtua ystävyydessä tai rakkaudessa. Olen kokenut molemmat. Jos elää ihmisten kanssa, haavoittuu ja särkyy. Jos elää, on vaarassa kuolla. Moni on kuitenkin päättänyt suojella sydäntään ja niin se kivettyy. Ja miten surullista onkaan kohdata hänet, joka esiintyy hurskain elein ja puheenparsin, vaikka sydän on täynnä kovuutta.
Vain todella särkyneet sydämet osaavat antaa arvoa elävälle lohdutukselle. Vain se joka on todella itkenyt, ikävöi tukea toista. Vain hän ei pelkää kipua eikä pimeää, eikä kätke itseään toiselta. Vain silloin on mahdollista löytää ihmeet.
Oppia ottamaan vastaan toisten hyvää tarkoittavat viestit ja sanat, epäilemättä niitä, vaikka on särjetty.
Kyetä ottamaan vastaan hyvää kyseenalaistamatta. Kyetä katsomaan uudella tavalla, vaikka on siipirikko.
Puhdas alku on siellä piilossa. Sinä säryit kauniiksi.
Vaikeudet todellakin tuovat meistä esille syvällä piilossa olevia tunteita ja ajatuksia. Älä pakene sitä. Tai hyökkää sitä kohti. Ota se vastaan ja kiitä. Sillä se ei tuhoakaan sinua vaan vapauttaa. Siksi on tärkeää muuttaa valitus kiitokseksi vaikeuksien keskelle. Olet kauniimpi vapaampana, särkyneenä.
Sinä säryit kauniiksi. Palaset eivät ole poisheitettäviä. Niistä, juuri niistä, rakennetaan toivon ja oikeuden ruukkuja, joista nääntynyt saa juodakseen.
Sanovat, että se voima on vahvempi, joka vetää tuttuuteen, kuin voima joka vetää uuteen. Siksi tarvitaan energiaa uudistuakseen. Tutut ajatusradat eivät tarvitse energiaa.
