Me kaikki tunnemme heidät – saivartelijat. Ne tyypit, jotka pysäyttävät keskustelun yhteen sanaan tai yksityiskohtaan, kiertävät sen ympärillä ja onnistuvat tekemään yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen.
-Riippuu, mitä tarkoitat!
-No teknisesti ottaen…
-En nyt suoranaisesti noin sanoisi, he vastaavat.
He eivät näe kokonaisuutta tai eivät pysty ajattelemaan laajasti eri näkökulmista. He ovat liian keskittyneitä arvioimaan jokaisen lehden oikeaoppista muotoa puussa.
Saivar tarkoittanee täin munaa. Miten osuvaa. Saivartelu on kuin keskustelisi täin munista silloin, kun pitäisi puhua leijonista. Turhauttavaa ja liiallista yksityiskohtiin keskittymistä, joka vaarantaa tilanteen.
Ei se vie asioita eteenpäin vaan päinvastoin, pysäyttää.
Ei saivartelija ole pahantahtoinen. Ei hänen aikomuksena ole olla kuluttava. Hän vain on niin pikkutarkka.
Hän on se, joka palaa keskustelussa takaisin esityksen fonttikokoon, vaikka käsiteltävänä olisi koko projektin aikataulu.
Hän tarttuu sanojen monimerkityksiin, pyörittelee lauseita kuin lakimies oikeudessa ja välttelee suoraa vastausta kuin mestaripoliitikko.
Kiertelee ja on täynnä kaksiselitteisyyksiä. On kuin hän välttelisi vastuuta tai selkeän mielipiteen antamista. Hän ei suostu sanomaan asiaa suoraan, vaan jää sivulauseisiin.
Hän jaksaa muotoilla vastauksensa niin, että muut väsähtävät.
Kaksiselitteisyys on saivartelijan turvaverkko. Kun asiat voi ymmärtää kahdella tavalla, hän valitsee sen, joka mahdollistaa lisää keskustelua siitä, mitä oikeasti tarkoitettiin – eikä siitä, mitä olisi pitänyt tehdä.
Sumua hän saa aikaan. Hän hidastaa toimintaa merkittävästi. Asioita ei saada päätökseen , kun yksi osallistuja jaksaa takertua epäolennaisiin nyansseihin. Koko tiimi kärsii.
Sumua hän levittää sanoillaan. Päätöksenteko venyy, ilmapiiri kiristyy ja turhautuminen kasvaa.
Saivartelija voi tarkoittaa hyvää, mutta hänen toimintansa syö energiaa ja estää luottamuksen rakentumista.
Mutta saivartelu on myös vallankäyttöä. Se on tapa pitää ohjakset käsissä keskustelun tasolla, jossa muut eivät halua enää olla.
Yksi jos toinen luovuttaa väsymyksestä hänen kanssaan. Ja näin saivartelija saa tahtonsa läpi. Ei siksi, että hän olisi oikeassa, tai sitä ajaisi takaa, vaan siksi, että hän ei päästä irti.
Kohtaatko arjessasi saivarteijan? Kartat, kierrät. Et tahdo kohdata.
On tärkeää erottaa rakentava tarkkuus ja saivartelu. On tilanteita, joissa yksityiskohdilla on todellakin väliä. Mutta arjessa, etenkin ihmissuhteissa ja yhteistyössä, liiallinen pilkunviilaus ei rakenna, vaan rikkoo.
Tarkkuus on hyvä asia, kun se auttaa selkeyttämään.
Yhteisen tekemisen kannalta olennaista on ymmärtää, mikä on riittävän tarkkaa, jotta pääsemme eteenpäin – ja milloin yksityiskohtien hinkkaaminen on vain keskeneräisen ihmisen egon temppu.
Miten auttaisimme saivartelijan omasta sumustaan selville vesille? Emme aina ymmärrä. Emme jaksa edes ymmärtää.
Hän uskoo palvelevansa totuutta. Ja silti hän estää totuuden virtaamisen vapaasti.
Kuinka saada hänet näkemään, että toimintansa ei edistä vaan estää etenemistä.
Saivartelijakin tarvitsee rakkautta. Hänen mielessään on kipua, epäonnistumisen pelkoja tai hallinnan tunteen menettämisen huolia.
Hänen haavansa lie taipumus kokea kielteisiä tunteita voimakkaammin kuin muut.
Häneltä on kenties vaadittu haavoittavasti ja liian ankarasti tarkkuutta, virheistä rangaistu. Ehkä hänen sisällään on turvattomuutta paljon valtoimenaan.
Ennakoimattomuutta sisältävä elämä saa hänet takertumaan pieniin yksityiskohtiin.
Kyllä voimme ymmärtää hänen ongelmaansa, vaikka se olisi pakko-oireista tai autismiin liittyvää. Olemmehan itsekin vinovaluisia ja keskenkasvuisia monesta kohden.
Sumussa ei voi kuitenkaan edetä, tai tulee vahinkoja.
Meri voi joskus olla tyyni ja joskus myrskyävä – mutta se ei jää paikoilleen miettimään, oliko aallon kaari täydellinen tai juuri sopiva siiihen kokonaisuuteen. Samaa voisi toivoa meiltä ihmisiltä.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
