Tämä kesä Suomessa näillä seuduilla on ollut sateinen. Vain muutama sateeton päivä kahteen kuukauteen. Luonto kiittää.
Pikkupirpanat kirmaavat sateessa, pomppivat lätäköissä, riemuitsevat vesipisaroista ja tekevät puroja. Nauttivat yhdessä luonnon kanssa ollen mudassa ja ravassa, märkiä.
Ja mitä aikuinen näkee – sotkun.
Sade vai sotku?
Kumman sisin näkee, juontaa siitä, onko tunnemaailma alisteinen sydämelle.
Sotkuihmisiä lähelläsi. Heitä, jotka huomaamatta itse, käyttävät hurjasti energiaa kauhistellen asioita. Alituinen huoli heissä kaipuuta turvallisuuteen ja sydän kuin ylivirittyneessä huoli-tilassa. Kuin maailma olisi heitä jotenkin vastaan ja he uhrina juuri nyt.
Huono sää taas hänen tuuriaan. Uutisistakin hän nappaa juuri ne huonot. Tai ehkäpä hän suorastaan imee itseensä negatiivisuutta. Voivottelemalla aiheuttaa ympärilleen sotkuisuutta.
Tunnet lie hänet, joka on tottunut kommunikoimaan valittamalla. Kritiikkiä on hän täynnä ja kärkäs mielipiteissään, ottaa kehutkin kettuiluna. Hänessä jonkinmoista töykeyttä ja hyökkäävyyttä. Matalapaineen ihminen hän on.
Sellainen sadepäivän “mutta”- tyyppi. Ihanasti lapset leikkivät, mutta… Luonto tarvitsee vettä, mutta…
Kuin hän olisi itsensä pahin vihollinen. Ei hän ehkä osaa tai halua katsoa laajemmin tätä hetkeä, koska nykyhetki tuntuu kärsimykseltä. Tunteet ohjaavat ajatteluaan. Saati sitten osaisi katsoa toiveikkaasti tulevaan, että kaikki vaikuttaa parhaaksemme.
Katso lapsen kepeyttä ja hyppyjen riemua lätäkössä!
Joillekin asioille ei vain voi mitään. Eikä tarvikaan voida.
Ilo, läheisyys, tyytyväisyys ja intohimo jäävät tältä sadetyypiltä kokematta. Hän torjuu ne itse puheillaan. Asenteellaan.
Ja kuitenkin hän jos kuka tarvitsisi lämpöä, armoa, läheisyyttä ja syliä. Lie enemmän kuin me muut.
Ei ole väliä, onko olosuhteet olleet häntä vastaan. Onko opetellut kovinkin monta vuotta tuota selitysstrategiaa selvitäkseen. Vai miksi sisin niin yksin ja avuton? Joka tapauksessa huonot asiat aiheuttavat hänessä kovasti reaktioita.
Kunpa osaisimme sateen tullessa olla hänen kanssaan ja auttaa! Auttaa hyväksymään itsensä ja elämänsä.. Siksihän hän on sinun vaikutuspiirissäsi
Auttaa häntä, että hän saisi sateen sotkuissa kokemuksen kuitenkin kokonaisvaltaisesta hetkestä. Innostua yhdessä hyppimään lätäköissä. Heittäytyä kuin lapsi. Rakastua ja luottaa.
Luottaa ja iloita, ettei joillekin asioille vain voi mitään. Eikä tarvikaan voida. Ja silti kaikki elämässämme vaikuttaa meidän parhaaksemme.
Roomalaiskirje 8:28-32
Kaikkein eniten luettu postaus blogissani on sateesta ja se löytyy täällä: https://pihlajakeinu.com/sade-jota-odotin/
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
