Etelä-Espanjassa ei ole satanut moneen vuoteen kunnolla. Tilanne on huolestuttava. Joet ovat kuivina polkuina ja vesiavarannoista on jäljellä tänä keväänä enää 16%, sanovat. Ellei nyt tule kevätsateita, on edessä vesikatkoksia ja vesipulaa.
Säätutkaa tarkkaillaan ja sateita odotetaan.
Säätutka. Se viestii, mitä on tulossa. Uumoilee ja ilmoittaa.
Oletko kuin säätutka? Tunnet kehossasi ilmanvaihtelut päänsärkynä tai kolotuksena nivelissä. Enkä nyt tarkoita vuoristotautia. Meteopaatiksi kutsuvat sellaista, jonka keho on kuin säätutka.
Valo piristä jokaista ja sen puutos vaikuttaa mielialaan. Espanjan aurinkoinen sää saa jurot suomalaisetkin avulaiksi ja puheliaiksi. Aurinko tuo herkästi hymyn huulille.
Suomenkin kevätsää saa nauramaan ja nauttimaan. Iloitsemaan ja ihmiset vapautumaan. Erilaista on kuitenkin sääherkkyys.
Herkkyys aistia ja ottaa vastaan näkymättömiä viestejä on kuin kuudes aisti. Ihmisen herkkyyteen liittyy joukko fysiologisia ominaispiirteitä ja vaikutuksia. Se on jotain enemmän kuin temperamenttipiirre.
Säätutkaihmisellä on herkäksi viritetty hermojärjestelmä. Ei, se ei ole aistitiedon käsittelyn häiriö tai luontivika tai vaiva.
Säätutka on sisäinen. Kuin sisäelinaistimus, joka kattaa sekä tietoiset tuntemukset kehossa että tiedostamattoman hermostollisen prosessoinnin.
Sanovat, että hormonitasot ovat herkällä todennäköisesti luontaisesti alhaalla ja se olisi syy aistimuksiin. Aivokuvantamistutkimuksissakin sääherkillä ihmisellä on havaittu voimakkaampaa aktiivisuuden lisääntymistä jossain aivosaarekkeessa, insulassa. Tuo tietoisuuden keskus voi olla erityisen herkkä vastaanottamaan tietoa ihmisten ulkoisista tapahtumista, mutta myös ihmisten sisäisestä tilasta, tunteista ja kehon tuntemuksista.
Osa kuitenkin pitää todellisempana, että säätiloihin reagoivuus on huuhaata.
Oli niin tai näin, jäin miettimään, että olemme jonkinmoisia tutkia kyllä jokainen joka tapauksessa. Uumoilemme ja viestimme sisäisiä kokemuksiamme, odotuksiamme, pelkojamme, huoliamme. Toisistammekin aistimme monenmoista. Usein tulkinnot vain menevät sivuun oikeasta.
Oma sisin voi olla vioittunut. Olla herkillä nappaamaan kaikki uhkakuvat, riskit, vaarat ja järjettömiksi luokitellut asiat juuri itselleen. Piirtämään sääkarttaa tulevista rankkasateista, myrskyistä, pakkasista juuri omaan elämään.
Osa ei uskalla iloita, ei sanoa ääneen kiitostaan onnellisuuden hetkistä, ikään kuin se olisi kirous, joka estäisi vastaanottamasta seuraavan hetkeen lisää onnea. Osa elää kuin harmaan pilven alla varoen liikkujaan ja kiitollisuuden sanojaan, kuin se olisi pahaa aiheuttavaa kerskuntaa.
Kuin kohta aurinko menisi kuitenkin pilveen ja sen aiheuttama alakulo ja aikaansaamattomuus olisi taas arkea. Mikä kahlehdittu sisin!
Miten aktivoida se kohta sisimmästä, joka imee luokseen luottamuksen, mahdollisuudet, ihmeet ja unelmat?
Tätä on harjaannutettava. Sydän ja mieli oppii kyllä näkemään, missä menevät toivon tuulet ja valon väreet.
Näe elämä myönteisesti. Alista vahvat ajatukset kiitollisuuden ja luottamuksen alle. Kokiessa tilanteiden vaikutus kielteisenä kehossa ja mielessä, sano niiden palvelevan kasvuasi. Kiitollisena siitä näet, mitä sisimmästä tulee juuri nyt puhdistaa.
Opeta sydämesi näkemään esteet luottamuksen vahvistajina. Sano itsellesi, että tämä saa aikaan kärsivällisyyttä, sillä toivo ei koskaan saata sinua häpeään.
Elvytä mielesi näkemään tämän hetken mahdollisuudet ja tuo huomisen ihana toivo!
Pelko kahlitsee herkästi ihmiselämän ja vangitsee kaikki unelmat. Sisimmän säätutkassa näkyy monenlaista, ohimenevää ja outoakin. On kuitenkin ihana tiedostaa, että luonto puhdistuu sateen ja myrskyn kautta.
Se, mihin uskomme, kutsuu aina elämää luoksemme.
Sinun maasi on oleva ravittu, kasteltu ja hedelmällinen. Kuiva kausi on päättynyt. Kirous on katkennut. Sula hyvyys ja rakkaus seuraavat sinua koko elinaikasi.
/ Psalmi 23:6
Nykyinen positiivinen psykologia on lähes henkistä väkivaltaa. Pakotetaan ainaiseen positiivisuuteen, pois kokemasta negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet, pessimismikin, ovat aivan yhtä tärkeitä tunteita ja kokemuksia kuin positiivisetkin.
Täytyy olla lupa olla myös väsynyt, täynnä vihaa, turhautunut tai surullinen. Ihmisen vaiheet kulkevat sykleissä, kuten vuodenajatkin. On valon, mutta myös pimeyden hetkiä.
Ihminen, joka pakottaa itsensä olemaan aina positiivinen, tekee hallaa itselleen ja mikäli vaatii ainaista positiivisuutta toisilta, alistaa myös toisia. Suomalaisissa hyveeksi on nähty vaatimattomuus, joka sekin halutaan kitkeä pois uudella kehukulttuurilla. Itseä pitää tuoda esille olemalla superhyvä saadakseen kehuja. Ollaan riippuvaisia huomiosta ja kehumisista. Ei ole perisuomalaista, ei. Itse en lämpene yhtään.
Eiköhän anneta pohjoisen kansan pitää melankolisuutensa ja hiljaisen, oman itsensä. Olla sadepäivänä rauhassa kyllästynyt työhönsä tai arkeensa. Saman tiskikoneen täyttäminen vuodesta toiseen on tylsää, ja saa olla sitä.
Kyllä ilo ja positiivisuus tulee luonnostaan. Ei siitä tarvitse tehdä psykologiaa, josta tehdään vaatimus ja suoritus.
Kiitos ajatuksista! Positiivista psykologiaa en oo itse opiskellut, enkä siihen perehtynyt. Mutta jos nuin on, että ei saa tuntea ikäviä ja kaikenvärisiä tunteita, niin se on aika vaaralista. Tukahdetut tunteet kun puskee läpi kehosta tavalla tai toisella jossain kohden. Niin kuin kirjoitit, elämään kuuluu sykleissä kulkevat vaiheet.
Jäin miettiin, josko mun postauksesta saa kuvan, että pitäs pumpata jotenkin iloa, niin en ole osannut sanoittaa ajatuksiani oikein. Ei niin. Kaikki teennäisyys, suorittaminen, taikka vaatimukset on kamalaa.
Kuitenkin jos elämän arjen perusvire on muu kuin ilo ja kiitollisuus, oli se sitten hiljaista tai näkyvää, niin jotakin on vielä löytämättä! Tahdon pienillä sanoillani rohkaista etsimään tyytyväisyydestä kumpuavaa rauhaa ja iloa! Sellaista, joka ei ole riippuvaisuussuhteessa tunnekokemuksiin, olosuhteisiin eikä tilanteisiin.
ByToWay, pohjoisen kansan melankolisuus on itsessäni muuttunut tämän suure ja kirkkaan valon määrän myötä täällä etelässä. Tutkitusti valolla on hirmupaljon vaikutusta aivoihin, kehoon, mieleen ja oloon! Aina sen oon jotensakin tiennyt, mutta kokemuksena se on aikas huikea!
Iloisia aatoksia sinne!