Paras aika matkustaa Roomaan on kuulemma kesä-syyskuussa. Me matkasimme sinne nyt juhlimaan yhteiseloa ja 30-vuotista avioliittoamme. Ikuista rakkautta ikuiseen kaupunkiin.
Olin haaveilut, että joskus pääsisin kokemaan ja näkemään Rooman tunnelmaa. Koskettamaan sen historiaa ja aistimaan lukemaani.
Nyt tämäkin unelma oli totta. Meidänkin tiet veivät Roomaan.
Lensimme Espanjasta ja majoituimme lähelle suurimpia nähtävyyspaikkoja, jotta kävellenkin kulkeminen onnistuisi – se kun on jo kokemus itsessään.
Erikoiselta tuntui astella sileiksi hioutuneita kivikatuja, joita lähes 3000;n vuoden ajan ovat ihmiset jo astelleet. Mitä he silloin kävivät läpi elämässään? Missä mietteissä näitä askelmia korkealle kukkulalle kivunneet? Mitä jättivät arjestaan tuleville sukupolville? Mitä entisestä eletystä on kadonnut?
Klassinen Rooma on yksi Euroopan suosituimmista kaupunkilomakohteista. Totta on, että se on täynnä ihania pikkukatuja ja tunnelmallisia piazzoita. Loma Roomassa on täynnä syvää kulttuuria, historiallisia nähtävyyksiä, elävää musiikkia, iloa ja rentoa elämänmenoa.
Seitsemän kukkulan kaupunki, yhteiseltä nimeltään septimontium. Korkeat paikat aina täynnä symboliikkaa ja tarinoita. Legendan mukaan Rooma rakennettiin juuri näille kukkuloille tämän Tibernin joen itäpuolelle.
Palatino-kukkulan on sanottu olevan ensimmäinen paikka, jonne Rooma perustettiin 735 eKr., Kiipesimme sinne ja upeat ovatkin näköalat kaupungin ylitse.
Pienin kukkula on nimeltään Capitolino, jossa sijaitsee Pizza Il Campidoglio ja kaupungintalo Palazzo Senatorio, jonka on suunnitellut Michelangelo.
Aventino -nimisellä kukkulalla on luostareita ja ah niin kauniita puutarhoja.
Quirinialenialla on presidentin kesäasunto, joka ennen oli Paavin palatsi. Se sijaitsee pohjoisessa, suuren puutarhan kera.
Muita Celio, Esquilino ja Viminale. Kaikilla paljon meille kerrottavanaan.
Kävimme myös Vatikaanivaltiossa, upealla ja pysäyttävällä Colosseumilla, sekä Pantheniolla, Forum Romanumilla.
Koimme Piazza di Trevin aukion tunnelmaa, maailman tunnetuimman rokokootyylisen toivomussuihkulähteen, Fontana di Trevin äärellä ja paljon muuta kaunista ja puhuttelevaa.
Piazza di Spagnan ja Piazza della Trinità dei Montin välistä löytyvät ne kuuluisat Espanjalaiset portaat. Sen 138 portaastakin on juttuja. Istahdimme niille ja nautimme ohikiitävästä tunnelmasta, joka tuntui silti jatkuvan ja jatkuvan ihmisvilinässä.
Via Margutta – katu siinä aivan lähellä. Rauhallista ja kaunista sielläkin. Rakennusten seiniä koristavat kukkaköynnökset ja viehättävillä sisäpihoilla on pikkugallerioita. Siellä Babington’s Tea Room, englantilaissisarusten perustama teesalonki, mikä on ollut tässä kohden avoinna jo 125 vuotta, ja teelaatuja löytyy yli sata.
Pujahdat mistä korttelista tahansa sisään pienille kaduille, aina avautuu kuin uusi kirjan luku tarinoineen, joka tempaa sinut mukaansa ja aika katoaa.
Kävelimme merkkikauppakadullekin – Armani, Valentino, Gucci, Fendi, Versace ja muut luomukset. Via de Corson kadulla sijaitsee trendikkäitä pikkuputiikkeja ja suurempia vaateketjuja. Ikuisia eivät vaatteet ole, mutta kauniisiin kankaisiin on aina ihminen halunnut kietoutua.
Mieli miettii, miksi ihmeessä ihminen voi maksaa kankaanpaloista näin paljon ja mikä tämän kaiken muotiteollisuuden takana on! Ja samalla sitä itsekin ihastelee ihmiskäden luomaa kauneutta ja luovuutta. Kuin ikuista kerrontaa niissäkin.
Taidettakaan ei matkalta puuttunut. On monta sataa kirkkoa maalauksineen ja taidemuseota on tarjolla. On barokkipalatsi Palazzo Barberini – the Galleria Nazionale d Arte Antica. Siellä upeita kattomaalauksia, suuria portaita ja Rooman suurin taidekokoelma.
Rakennusten katoillakin suuria patsaita ja veistoksia kaupungin eri kulmilla. Antiikkia etsivälle tämä kaupunki on paratiisi. Antiikkimyymälöitä joka korttelissa myös.
Ja italialainen keittiö. Sekin aivan oma maailmansa. Herkullista pastaa ja pizzaa – todellakin uusia elämyksiä tutuista ruoista. Italialaiset syövät myös paljon kasvis-, kala- ja mereneläväruokia, kuten Välimeren muissakin maissa. Vatsalaukkua, sitä roomalaista herkkua, emme uskaltaneet maistamaan.
Illalliselle lähdetään myöhään ja pöydän ääressä istutaan pitkään – kuten Espanjassakin. Ennen pääruokaa nautitaan useampi antipasti eli alkuruoka – keskustellaan ja nautitaan yhdessäolosta. Aikaa tuntuu olevan illoissa ystäville ikuisesti, vaikka aamulla työpäivä kutsuu.
Ja pitihän makeuteenkin tarttua – aito italialainen jäätelö taideteosmaisine tarjoiluineen on todellinen makuelämys.
Meillä on vain tämä hetki yhdessä, jonka tahdon olevan ikuisuus kanssasi!
Rooman markkinoista Campo de Fiorista kuulimme myös. Siellä tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kauniita kukkia, yrttejä, kalaa lihaa, lämmintä leipää, maukkaita juustoja, viinejä. Porta Portesesta löytyy puolestaan vaatteita ja huonekaluja. Nämä jätimme nyt kuitenkin etsimättä.
Ja jos mielii päästä teloitustarinoihin, tämä on sekin paikka. Campo de’ Fiorian toria kun myös käytettiin satojen vuosien ajan teloituspaikkana, poistaen kansan keskuudesta ikuisuuteen ne, joita pidettiin ajatuksiltaan tai opeiltaan harhaisina.
Liekö Johannes Vanhaan kirjaan tästä kirjoittanut – Ja minä näin seitsemän päätä, ne ovat seitsemän vuorta, joiden päällä kaupunki istuu ja sen kaupungin olevan humaltunut pyhien verestä …
Täällä Italian pääkaupungissa voisi viettää parikin viikkoa – nähtävä ja koettavaa on! Antiikin aikaa, keskiaikaa, uusiaikaa, nykyaikaa. Historia tässä ja nyt läsnä kuin ikuista aikaa eläisit.
Ja niinhän me elämmekin – läpikulku matkalla kaikki me vain täällä. Ikuisuuden kaupunkiin matkaamassa kukin ajallaan.
Ikuinen kaupunki valloitti meidät.
Se ikuinen kaupunki, joka on tuolla puolen rajan ja ajan. Rauhan kaupunki, joka juhla-asussaan on kuin morsian, kaunistettu ja puhdas. Uskollinen ja täynnä rakkautta.
Rooman kaupunki kutsuu tarinoillaan katsomaan kauemmaksi. Katsomaan menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Katsomaan ikuisuuteen saakka!
Ja minä näin ikuisen kaupungin ja minä kuulin voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän itse pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole tuossa kaupungissa, eikä murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Johanneksen ilmestyskirja 21:3-4
