Sain aiheen tälle postaukselle teiltä. Kiitos! 🙂
Piti oikein miettiä, enkö ole tästä upeasta linnusta vielä kirjoittanut tänne. Monista eläimistä ja luonnon jutuista kun olen jo tämän kolmen vuoden aikana raapustellut sitä ja tätä.
Riikinkukot näkyvät täällä Espanjassa koristeissa ja ihan yleisesti puistoissa vapaina. Ja arkipuheissa näet niitä varsinkin – “pavo” ja “pava” sanoina jätkä ja muija korvaavat sanat “tio” ja “tia”.
Riikinkukko aamuvirkkuna lintuna töräyttelee ääniään.
Ne eivät ole kovin hyviä lentämään ja siksi pakenevat mieluummin juoksemalla. Kuitenkin ne lentävät yöpymään korkealle puihin tai kiviaitojen ja rakennusten päälle.
Rauhallisena ja ylväänä, itsetietoisena lintuna se muuttuu hyvin levottomaksi sään muuttuessa. Lie pyrstön kanssa haasteitakin eri sääoloissa.
Riikinkukon sulissa kuitenkin se juttu. Sisustuksessa, koruissa, tekstiileissä.
Täydellisen elämän, paratiisin ihanuuden ja kuolemattomuuden symbolina se on ympäri maailman suosittu. Vauraus, rohkeus ja ylellisyys sulkien väreissä. Kaunista ja jotakin erikoista!
Höyhenissä näkyvä “silmä” symboloi kuulemma selvänäköisyyttä tai Korkeimman Jumalan kaiken näkevää silmää. Toisaalla uskotaan “silmän” karkottavan pahoja voimia. Idässä taas se on myötätunnon ja valppauden symboli. Kiinassa höyhenien mahdissa pitkäikäisyyden ja kauneuden voimaa.
Kaikkialla se herättää ihastusta.
Kirjailijan Margaret Mitchellin romaanissa “Tuulen viemää” upeat riikinkukon sulat myös mainitaan ja ehkä nuo kirjoitetut sanat antoivatkin riikinkukoille sen suosiosysäyksen Euroopassa.
Riikinkukko, riikintaalari, riikinruotsi. Mikä ihmeen riikki?
Tuo vanha sana piti selvittää tarkoittaen historiallista vanhaa Ruotsi-Suomea ja sen valtakuntaa. Ja koska tämä lintu tuotiin nimenomaan Ruotsista, sai se tämän etunimekseen Suomessa.
Espanjassa kutsumanimenä on pavo real, todellinen kukko.
Todellinen kukko. Ajatukset lähtevät leikkimään. Tiedämme, miltä tavanomainen kukko näyttää. Tämä tässä on todellinen kukko. Onhan näillä eroa ja monessa kohden.
Voisiko näitä verrata!
Miltä tavanomainen elämä näyttää ja miltä todellinen elämä näyttää. Niissäkin eroa ja monessa kohden.
Ajatukset piirtävät kuvaa tavanomaisesta. Usein kuulet sanovasi, että toivot ihan tavallista elämää. Jotakin, missä on terveyttä, koti, perhe, työ, aikaa ystävien kanssa.
Tavoitteiden asettaminen johonkin muuhun voi tehdä ajatuksiin varjon. Oletko kiittämätön? Miksi et tyydy tavanomaiseen hyvään. Ja onhan surullista, jos elämässä on sellaisia puutteita, että se ei ole edes tavallisuutta vaan on tavanomaista surkeampaa.
Onhan kaunista tyytyä saamaansa osaan. Maailmassa niin paljon huonomminkin asioita. Osa taas ajattelee elämässä vaikuttavan kohtalon voiman. On aivan turha haihatella ja toivoa muuta.
Joku ajattelee haaveiden ja unelmien kuuluvan ollakin saavuttamattomia. Itsessään ihania. Ikään kuin iloisia pilviä taivaalla haihtuen lopulta vuosien saatossa.
Todellisuudessa kuitenkin se juttu. Ei täydellinen elämä, eikä pröystäilevä ylellisyys. Ei ylevyys eikä mahtipontisuus.
Vaan rohkeus ja vapaus elää oman sydämen näköistä elämää. Jokaisen ihmisen sisimpään on kätketty elämän merkityksellisyys ja tarkoitus. Aivan oman näköinen ja juuri sopiva unelma, joka on tarkoitettu puhuttavaksi ääneen. Elettäväksi toteen. Iloa ja keveyttä sisältävä mielekäs suunnitelma kaikissa voimakkaissa väreissään.
Siinä on kauneutta ja jotakin todella erikoista. Se on todellista elämää. Tietää, miksi on syntynyt. Tietää, miksi aamulla herää aikaisin. Tietää, miksi elää.
Nähdäkin kaiken takana Jumalan silmä. Silloin elämälle voi avautua hurjan paljon tarkoitusta ja mielekkyyttä. Silloin meidät on luotu todelliseksi kuvaksi, Jumalan omaksi kuvaksi, heijastamaan samaa rakkautta, hyvyyttä ja iloa. Silloin Jumala on rakkauden läsnäolossaan kanssamme joka hetki.
Ja kuolemattomuuden kokemuksena ikuisuus. Kuolema ei teekään kaikkea tyhjäksi.
Se on todellista elämää.
