Kun illan pimeässä astelet juurakkoista polkua pitkin huussiin ja jalallesi osuu jotain kosteaa, limaista ja lämmintä. Sammakko!

Raparperinlehdet niiden päivänvarjo. Illalla sateen jälkeen ne aktivoituvat. Loikkivat pitkin nurmea. Sammakoita koko maailma täynnä.

Pysähdyn, ja niitä on paljon. Pieniä sammakoita.

Iljettävää ja suloista. Tuo onnen ja kirouksen symboli. Riettauden ja vaurauden hahmo. Miten ristiriitaista.

Ja ymmärrän. Maailmamme on ristiriitainen.

Kuulemasi ja näkemäsi asiat ovat syvässä ristiriidassa keskenään. Samasta asiasta täysin toisistaan poikkeavia käsityksiä. Tunteiden yhteensopimattomuutta. Asioiden vastakkaisuutta.

On erimielisyyttä. Kitkaa konflikteiksi saakka.

Miten on tarkoitettukaan meidät elämään yhdessä ristiriidoista huolimatta. Asioiden ei tule rikkoa yhteyttämme.

Hyväsydäminen kohtaaminen ei huku happamaan sävyyn. Nähdä ihminen ristiriitojen läpi. Häiritsevien, iljettävien sanojen, riettaiden tekojenkin takaa.

Itsekkyys ei kykene rakastamaan. Pelko ei pysty koskettamaan. Epävarmuus ei kuule, ei näe. Myötätuntoa ei maista, jos ajatuksissa on oikeassa olemisen oikeutusta.

Raparperi on hapan. Ja kuitenkin se leikkaa upealla tavalla täyteläisiä ja rasvaisia ruokia. Ihaninta lie raparperi-valkosuklaatäyte kakuissa, mutta erityisen voimakas kokemus raparperi on lohen kanssa.

Samaan kutsuu nuo ristiriitaiset tilanteet ja happamat näkymät. Happamat hetket voivat olla kuin lääke paljastamaan sydämen tilan. Ristiriitaiset tilanteet näyttävät asenteet ja tuovat esiin sisimmän vivahteet.

Rakastua viiltäviin, ristiriitaisiin hetkiin on kuin kutsu rakastaa suurella rakkaudella elämää – myötätunnolla omaa ja muiden!

Rakastaa hapanta raparperia. Nähdä sen suurten, myrkyllisten lehtien alle. Ja lopettaa sammakoista väittelyt ja loitsuamiset.

Tehdä noista hetkistä juoma – hapan ja puhdistava juoma yhteyden edestä!

Tiesitkös muuten: Alkujaan raparperia käytettiinkin lääkekasvina. Kiinassa jo 5000 vuotta sitten. Suomessa raparperia alettiin kasvattaa vasta 1600-luvulla, ja aluksi nimenomaan lääkekasvina. Sen juuret olivat tulehduslääke ja varret suolisto-oireiden hoitokeino.

• Raparperin oksaalihappo voi tosin pahentaa kihtipotilaan tai niveltulehdusta potevan vaivoja.

Raparperia alettiin viljellä Suomessa vasta 1800-luvun loppupuolella herrasväen puutarhoissa. Eri yhteiskuntaluokkien puutarhoissa vasta 1900-luvun alkupuolella. Kun Suomen sota-aika toi elintarvikesäännöstelyn, ravintoa paikattiin muun muassa raparperilla. Raparperiin kasvaneesta rakkaudesta ja tärkeydestä kertonee sekin, että evakot toivat mukanaan niitä Karjalasta.

Raparperimehu

3 litraa raparperin paloja
400 g sokeria (n. 5 dl)
3 litraa kiehuvaa vettä
1 sitruunan mehu ja kuori

Kaada kiehuva vesi raparperinpaljojen ja sokerin päälle. Lisää sitruunan mehu ja kuori. Sekoita hyvin ja sekoita muutaman kerran parin tunnin aikana, että sokeri liukenee, eikä vain laskeudu astian pohjalle. Anna seistä seuraavaan päivään. Siivilöi mehu ja sekoita se. Kaada puhtaisiin pulloihin ja säilytä jääkaapissa.
Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta ihanaa myös kakun tai kääretortun kostukkeeksi.

Mehun voi maustaa vaniljatangolla tai –tahnalla, kanelitangolla, inkiväärinviipaleilla tai vaikka muutamalla tuoreella mintun oksalla.

---