Ranska kasvaa viiniköynnöksiä. Viiniköynnösten lisäksi kumpuileva vuoristo ja linnat korkeimmilla kohdilla ovat ihasteltavia. Alsacen viinireitti, La Route Des Vins d’Alsace on vanhin Ranskan monista merkatuista viinireiteistä. Tuolla reitin varrella on kuulemma yli 15 000 hehtaaria viiniviljelmää.
Olemme matkalla Suomesta Pyreneiden niemimaalle. Ajelemme retkeilyautolla ja majoitumme puskaparkeisssa. Nautimme vapaudesta ja maapallomme kauneudesta täälläkin.
Lyonissa katseen vangitsee kuitenkin autot. Pieniä söpöjä valkoisia autoja. Kuin kaikki raskalaiset olisivat valinneet täällä samoin.
Kertovat, että Ranskassa autot ovat järkevän hintaisia. Jopa neljäsosan edullisempia kuin Suomessa. Ranskaan asettuva voi ostaa auton yleensä verottomana mistä maasta hyvänsä ja rekisteröidä sen sinne. Autoveroakaan heillä ei enää ole.
Hauska tieto oli, että auton ostossa sinun tulee todentaa asumesi maassa sähkölasku esittämällä.
Ranskalaiset ovat jaotelleet autot käyttötarkoituksen mukaan: kaupunkiautoja, maantieautoja, perheautoja jne. Ryhmittely ohjaa auton valintaa: jos käyttää autoa enimmäkseen kaupungissa, ostaa tietysti kaupunkiauton, jos tarvitsee tilaa, ostaa perheauton jne.
Uusi ja liikenteen ahtaudessa kiinnostava autoluokka on nämä pienet autot. Mutta miksi juuri valkoiset?
Ajaessa huomaamme, että todella monilla Ranskan teillä on liikennemerkkejä, jolla on kielletty ajaa yli 3500 kg;n kulkuneuvolla.
Toisen vastauksen kysymykseeni saan myös pian. Valkoinen on noin vuoden ajan ollut automuodissa. Ranskahan muodin maa. Niin sanonut paremmat automerkit ovat esitelleet näyttelyissä autonsa juuri valkoisina. Ja nyt perusautotkin tulevat perässä.
Muodin seuraaminen ja trendien vaihtelut on itselle vieras laji. Miloinkahan muotisuunnittelijat pääsevät vaihtuvine virtauksineen vaikuttamaan yleisiin kulkuvälineisiin tai talojen ulkomuotoihin ja väreihin, taikka työvaatteisiin?
Pienet valkoiset autot saavat kuitenkin hymyilemään. Ne ovat kuin itsenäisiä, vapaana liikkuvia pieniä lampaita. Paikasta toiseen määrätietoisina kulkevina, ja silti kuin laumana. Jokaisella oma selkeä suunta ja reitti. Reitti, joka yhtyy ja sitten poikkeaa, kääntyy toisaalle tullakseen jälleen yhteyteen.
Jokaisella selkeä päämäärä.
Ymmärtäisimmeköhän me kaikki autoa ajavat ja kyydissä olevatkin tämän: Ei ole edes tarkoitus, että kaikki kuljemme elämässä samaa reittiä.
Elämän kiihdytyskaistalla pieni valkoinen auto ei kykene ihastelemaan maisemia. Sen on keskitettävä kaikki voimansa sosiaalisesti suotavaan vauhtiin.
Moniko tällä planeetalla valitsee sen ympärillään yleisesti hyväksytyn tai trendikkään vaihtoehdon, sen mikä ottaa kaiken voiman eikä anna tilaa levolle, sen sijaan, että poikkeaisi omalle reitille?
Ja on todella elämässäkin teitä, joilla saa ajaa vain pikkuautoilla. Eri vaiheissa elämää me muutumme. Tulee rajoituksia. On luovuttava jostakin. On valittava erilainen auto. On myös aivan hyvä vaihtaa reittisuunnitelmia matkan varrella. On oltava vapaus ja ilo matkassa.
Nyt ajelemme retkeilyautolla. Olemme kasvaneet ihmisiksi, jollaisia emme olleet vuosikymmeniä tai vuosia sitten.
Risteyksessä valitaan rohkeasti reitti uuteen suuntaan, vaikka ei tietäisikään, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Koko polun ei tarvitse olla selkeä alunperinkään. Tärkeintä on, että määränpää on selvillä.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
